Juoksukouluun! Mutta miksi?

Viime aikoina on blogeissa näkynyt kirjoituksia juoksukouluista – miksi osallistua? Muun muassa Healthy Style of Livingin -blogin Susanna, Pyörällä päästään! -blogin Jari ovat kirjoitelleet aiheesta lähiviikkoina. Itse päätin, että Vauhtisammakon takia en voi aiheesta kirjoittaa, kunnes tajusin, että hyvä olisi ehkä tästäkin näkövinkkelistä asiaa miettiä. 

juoksukoulu.jpg

Vauhtisammakon alkuaikoina, kun promosimme eri tapahtumissa juoksukoulua palveluna usein sai vastauksen: ”Mä osaan jo juosta”. Tämä asenne on muuttunut vuosien varrella ja ymmärretään, että juoksukoulussa paitsi opitaan juoksemaan, päästään myös tutustumaan kokonaisvaltaisemmin juoksumaailmaan ja saadaan hölkkälenkkeihin vaihtelua. Treenaamisesta tulee monelle monipuolisempaa ja näin tuloksiakin alkaa hiljalleen tulla.

Juoksutekniikan oppimisen, valmennuksen ja harjoittelun monipuolistumisen lisäksi itse näen isona etuna juoksukoulussa myös palveluntarjoajan tarjoammien oppien ohella muiden juoksukoululaisten vertaistuen. Varsinkin monella alkajalla tai vasta hieman juoksukokemusta omaavalla on monesti ajatuksena, että vain minusta tämä tuntuu pahalta ja vain minä en jaksa. Juoksukoulussa on samantasoisessa tasoryhmässä lauma kavereita, jotka ovat suurinpiirtein samassa pisteessä ja asiasta voidaan keskustella avoimesti. Ryhmäläiset tukevat toinen toisiaan pääsemään eteenpäin. Huomaa, että harjoittelu on muillekin raskasta, mutta tekemällä kaikkien kunto nousee. Ja kunnon nousemisestahan se riemu syntyy! Monella alkajalla myös harjoittelun aloittaminen lähtee monesti lapasesta. Juoksukoulu tuo tähän malttia – konkreettisesti ymmärretään, että aloittamiseen riittää yksi tai kaksi juoksukoulun viikkotreeniä. Asfalttia ei tarvitse, eikä saakaan kuluttaa joka päivä.

juoksukoulu2.jpg

Jo edistyneemmille juoksukoulu antaa kilpailumahdollisuuden. Jokaisessa meissä kuitenkin asuu pieni kilpailuvietti. Toisilla se toki lähtee kovempaan nousuun heti kun lenkkarit iskee jalkaan 🙂 Intervalliharjoituksissa on kova halu olla päästämättä takana juoksevia ohi ja edessä meneviä on niin kiva saavuttaa. Kunto nousee, kun itsestä ottaa muiden avulla intervalleissa pikkaisen enemmän irti kuin muuten ottaisi. Edistyneemmille juoksijoille juoksukoulu tietysti tarjoaa myös puitteet tehdä monipuolista harjoittelua – viestejä, erilaisia intervalleja, toiminnallista harjoittelua, lihaskuntoharjoittelua, pelejä ja leikkejä, mäkivetoja, porrastreenejä, pitkiä lenkkejä.

Sitten on ne vammat. Huomaa hiljalleen, että muillakin on vammoja 🙂  Ja, että niistä selvitään ja päästään takaisin polulle. Lisäksi juoksukoulussa saa vammoihin hoito-ohjeet ja mahdollisesti hierontaa ja/tai fysioterapeutin apua. Opitaan myös hiljalleen ottamaan mukaan kehonhuollon perusteet juoksuharjoittelun ohelle.

Juoksukoulu on myös monesti matka. Se on matka kohti omia unelmia. On se sitten liikunnan aloittaminen tai maratonajan parantaminen. Tai vaikka kivuttomasti juokseminen. Matkalla opetellaan nauttimaan juoksusta, löytämään ne matkat ja treenit, joissa itse on hyvä, kehittämään omia heikkoja ominaisuuksia, pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja peruskunnosta. Nautitaan ulkoilmasta ja toisten seurasta. Nauretaan. Ja mikä parasta – puhutaan juoksemisesta. Aina muut kotona olevat eivät välttämättä jaksa puhua siitä juoksemisesta taukoamatta. Juoksukoulussa siitä voi puhua niin paljon kuin haluaa. Aina on joku kuuntelemassa. Löydetään uusia ystäviä, joilla on sama harrastus. Uusien ystävien löytäminen aikuisiällä on lottovoitto. Ja tietysti voi sieltä juoksukoulusta löytyä vaikka tuleva puolisokin 😉 

Oletko itse ollut mukana juoksukoulussa tai harkitsetko aloittavasi jossain ryhmässä?

Hyvinvointi Liikunta Terveys Työ

Näin valitset sykemittarin

Nyt kun joulupukille taas kirjoitetaan lahjatoivelistaa alkaa Facebook-ryhmät, oma maili ja muut somekanavat täyttyä kysymyksistä liittyen sykemittareihin, aktiivisuusrannekeisiin ja älykelloihin.  Miten valita se itselle sopivin malli ranteeseen?

forerunner.jpg

Somepalstoilla tietysti kukin kehuu kilvan sitä mittaria, mikä omassa ranteessa näyttää aikaa. Itselläni on ollut pari vuotta jo käytössä Garminin Forerunner 920XT. Aiemmin on tullut kokeiltua Polarin laitteita, Adidaksen kelloa sekä TomTomin kelloa. Kaikki ovat toimineet peruskäytössä ihan hyvin. Forerunneriin olen ollut viime vuodet hyvin tyytyväinen ja mittari on toiminut hyvin. Itse en ole mikään laitejuoksija ja voisin vallan hyvin treenata vaikka ilman kelloa. Itselle mittari on pääasiassa ohjausväline ja siksi käytänkin kellon toimintoja hiukan eritavalla ja erilaiset toiminnot ovat minulle tärkeitä kuin ”tavalliselle” juoksijalle. Tietysti ultrajuoksun puolesta akun kesto on itselle tärkeä ominaisuus.

Somessa olen kehunut Forerunneria siitä, että se tuntuu kädessä hyvältä juostessa. Edellisiin kelloihin nähden Forerunner on ollut käytännöllinen ohjauskello ja se on ollut juostessa todella huomaamaton ranteessa. Tätä kommenttiani on  palstoilla ehkä hieman kummasteltu. On odotettu syväluotaavampaa analyysiä kellon tarkoista ominaisuuksista. Pääasiassa kuitenkin johtavien merkkien laitteissa on suhteellisen samat ominaisuudet, ne toimivat hyvin ja ohjelmistot toimivat hyvin. Napit on vähän eri kohdissa, mutta kun rutiinit saa päälle, löytyy oikeat namiskat juostessa nopsaan.

Itse miettisin näitä asioita laitetta valittaessa:

  • Mitä toimintoja todella tarvitsen? Nykylaitteet melkein ampuvat ja sukeltavat, joten mieti mitkä ominaisuudet ovat sinulle tärkeät ja mistä sinun kannattaa maksaa.
  • Älä säästä. Osta sellainen malli, jossa on ominaisuudet, jotka todella haluat ja tarvitset. Monesti naiset erityisesti säästävät ja ostavat alkuun hyvin perusmallin, jossa ei ole kaikkia toimintoja joita todella haluaa. Tämä johtaa usein pian uuden kellon hankintaan. Hetken säästö muuttuu lopulta kalliiksi.
  • Koko ja paino. Mieti onko kello sen kokoinen, että se sopii sinulle käyttöön. Onko ranneke mitoitettu niin, että saat sen tarpeeksi piukalle ja hihan alle sekä tarvittaessa talvella takin päälle. Väärän kokoinen kello ärsyttää käytössä. Ranneke on usein myös kellossa heikko kohta, joten mieti voiko sitä vaihtaa haluamastasi mallista, jos se rikkoutuu. Itse tykkään Forerunnerissa juuri sen koosta ja painosta. Toimivat itsellä.
  • Kuinka tärkeää on sykkeen mittaaminen? Haluatko sykevyön rinnan ympärille vai pelaatko pelkällä kellolla? Normaalissa lenkkikäytössä ranteesta sykettä mittaava kello on varsin riittävä ja mielestäni käytännöllinen.
  • Akun kesto. Kauanko akku kestää? Kuinka pitkää akun kestoa tarvitset nyt ja mahdollisesti lähivuosina? Onko lataaminen helppoa?
  • Miten tiedot tallennetaan? Millaisia sovelluksia on olemassa? 
  • Näyttö. Näin talvella aina miettii, että onko näyttö pimeällä tarpeeksi kirkas ja helposti pimeässä luettava.
  • Haluatko käyttää laitetta vain ja ainoastaan liikkuessa vai myös arjessa muuten?

Koska nykyisin laitteet tosiaan ovat perusliikkujan tarpeisiin toiminnoiltaan suhteellisen samanlaisia, sanoisin, että valitse se joka sopivasta hintaluokasta omaa silmää miellyttää 🙂

Forerunnerista toivoisin ainoana lisänä sitä, että se olis arkikäyttöön tyylitellympi. Nyt kello on ainoastaan treenikäytössä.

Loppuun pitää vielä laittaa My Dirty Fitbike -blogin Jarkon sanoin Suunnon Spartan -kellosta: ”Miten mä oon ennen pärjännyt ilman tätä hymynaamatoimintoa?” 🙂 

batjakke.jpg

 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään