Jokainen mies tietää, että nainen ei ole koskaan oikean kokoinen. Omasta mielestään.

Näytin ystävälleni kuvaa, jonka olin ottanut hänestä järven rannassa kun olimme polkujuoksemassa. Kuva oli hieno ja maisema oli mieletön. Kaverini ensimmäinen ja ainoa kommentti ”Mä näytän niin lihavalta.” Tämä ei kyllä ollut tullut itselleni kuvasta mieleen. Mielestäni ystäväni näytti kauniilta.

Me naiset olemme aina omasta mielestämme liian lihavia (yleisin!), liian laihoja, liian pieni rintaisia tai lättäpyllyisiä. Reidet on aivan liian paksut. Muut tuskin ajattelevat meistä näin. Vai monestako tuntemastasi naisesta ajattelet, että ”Voi kauhea kun tuolla on paksut reidet!” Kyllä useammin tulee ajateltua, että ”Onpa magee tukka.”

Tämä yleensä koskee sitä, että koemme itsemme liian lihaviksi, mutta paljon on myös naisia, jotka kärsivät hoikuudestaan. Lisäksi tässä on se, että kahvipöydässä ei töissä keskustella (arvostella) toisten lihavuuttaa (toki monet itse arvostelevat itseään), mutta hoikille ihmisille usein kommetoidaan heidän laihuuttaan suoraa ja jopa rumasti. Monella alipainosta kärsivälle paino saattaa olla yhtä herkkä asia kuin pikkaisen ylipainoa omaavalle. Ei ole reilua, että toimimme näin.

Myönnän itse syyllistyväni täysin valokuvissa monesti virheiden hakemiseen. Olen yrittänyt tästä mallista päästä pois. Annan myös kaikista lehtijutuista ja virallisista kuvista muiden valita kuvani, koska silloin valinta ei perustu omaan mielikuvaani vaan valituksi tulee paras kuva.

Liikkuessaan naiset usein kommentoivat painoaan ja murehtivat sitä. Liikkuessa pitäisi nauttia siitä, että liikkuu ja tekee omalle kunnolleen ja keholleen hyvää – silloin ei pitäisi murehtia menneitä vaan keskittyä tulevaan.

Nautitaan arjesta ja hyvistä puolistamme! Mieti mikä sinussa on kaunista!