Olen ohjannut erilaisia liikuntaryhmiä ja yksityisasiakkaita kohta jo parinkymmenen vuoden ajan. Välillä työ on ollut päätoimista, mutta pääasiassa olen aina ohjannut työn tai aikanaan opiskelujen ohessa. Liikunnan ohjaaminen onkin useimmiten ohjaajille harrastus. 

Matkan varrelle on mahtunut monenmoista ohjausta, tuntia ja ryhmää aina kahdensadan hengen massaryhmistä yksilöohjauksiin. Tällä hetkellä en ohjaa muualla kuin Vauhtisammakossa juoksukoulua, erilaisia pienryhmiä ja valmennusryhmiä, luennoin hyvinvoinnista ja teen juoksutekniikka-analyysejä ja juoksuohjelmia. Lisäksi jonkin verran tulee tehtyä edelleen yksilövalmennusta ja saliohjelmia.

Menneinä vuosina, varsinkin opiskellessani ja heti oikiksesta valmistumisen jälkeen, törmäsin työpaikkojen kahvihuonekeskusteluissa kollegoiden suoraan tai rivien välistä ilmenevään ajatukseen siitä, että ”jumpanpitäjät” on yksinkertaisia. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen työhaastattelussa kuullut, että miksi ohjaat jumppaa vaikka olet juristi. Yhdessä puhelimessa tehdyssä kesätyöpaikan työhaastaattelussa opiskeluaikana haastattelija kysyi: ”Me katsottiin, että se ohjaat jumppaa ja me halutaan myös tietää, että oletko sä sellainen pieni vaalea ja ärsyttävän ylipirteä. Sellaista me ei haluta.” Nauratti. Jumpan ohjaaminen on näissä keskusteluissa luokiteltu jollakin tavalla alentavaksi. Eihän siinä tarvi kuin aivottomana hyppiä ponnari päässä porukan edessä ja huutaa mikkiin. Kuka vaan siitä selviää. 

Ei se nyt ihan näin mene. Itse olen oppinut aivan valtavasti liikuntaryhmien ohjaamisesta ja näitä oppeja hyödynnän joka päivä. Olen todella kiitollinen siitä, että olen aloittanut liikunnan ohjaamisen aikanaan. Se kuitenkin tapahtui vähän vahingossa. Hyödyn joka päivä juristina siitä, että olen ohjannut liikuntaryhmiä. 

Ja täytyy kyllä sanoa, että ei enää viime vuosina ole työpaikoilla ja työhaastatteluissa törmännyt näihin kommentteihin. Maailma on onneksi muuttunut. Kyllä asiasta aina kysytään, mutta sävy on täysin erilainen. Hyvin positiivinen.  

Mitä sitten ovat ne hyödyt, jotka olen saanut ohjaamisesta? Tietysti kunto kasvaa ja saa päivän liikuntasuorituksen tehtyä. Se on kätevää. Isoimmat hyödyt on kyllä jotain aivan muuta. 

Katseen kestäminen – liikuntaa ohjatessa oppii kestämään sen, että lauma ihmisiä katsoo sinua koko ajan. Tästä katseen kestävyydestä on ollut hyötynyt esimerkiksi koulutuksien vetämisessä ja luennoinnissa. 150 tuijottavaa parikymppistä naista on jumpassa on aika raadollinen yleisö 🙂 Tämän yleisön edessä kun on tottunut seisomaan trikoissa, on kouluttaminen hameessa ja jakussa helppoa 🙂

Erittäin suuri hyöty on ollut se, että olen oppinut improvisoimaan. Harvoin ohjaukset menevät aivan niin kuin on suunnitellut. Lennosta pitää pystyä muuttamaan suunnitelmaa tai tekemään kokonaan uusi plääni. Tästä on ollut valtavasti hyötyä. 

Lisäksi ehdottomia hyötyjä ovat:

1. Esiintymis- ja juontamiskokemus
2. Ihmismassan hallitseminen
3. Ihmisiin tutustuminen ja ihmisten tarinoiden kuuleminen
4. Hyvän fiiliksen aikaansaaminen
5. Mielettömän ilon saaminen, kun ihmiset pääsevät tavoitteisiinsa ja ylittävät itsensä täysin
6. Sen huomaaminen, että kenenkään kunto ei kasva tasaisesti. Auttaa kummasti hyväksymään sen, ettei omakaan kunto voi olla koko aikaa kasvussa.
7. Stressinhallinta
8. Juoksun ohjaamisessa ehdottomasti ihmisten kanssa jutteleminen ja ulkona liikkuminen. Lisäksi ulkona muiden ohjaajien kanssa yhdessä toimiminen treenin aikaansaamiseksi eli yhdessä tekeminen.
9. Kepposten keksiminen (eli hapokkaan treenin pitäminen 😉 )
10. Komentaminen 🙂 

Mitä ajatuksia sinulla on liikunnan ohjaamisesta ja millainen ohjaajan tulisi olla? Saako ohjaajalla olla huono päivä?