Arjen luksusta

Aiemmin Arjen haasteet -postauksessa kirjoittelin kaipaavani aina välillä ”tavallisten ihmisten -viikonloppua”. Viime viikonloppuna vietimme tällaisen juoksuttoman (kyllä!) viikonlopun Helsingissä. Lauantaina pääsimme sen verran myöhään lähtemään Mikon töiden vuoksi, että lauantai meni matkustaessa ja ravintolassa poiketen. Lauantaina aamupäivällä, kun Mikko teki vielä töitä, kävin vähän Littoisten järvellä kävelyllä ja ulkona oli aivan mieletön ilma. Aurinko paistoi!

arjenluksus.jpg

Ajallisesti kyseessä oli todella miniloma, mutta se latasi akkuja aivan mielettömästi. Pääsemme harvoin arkea pakoon ja nyt viikolla olleen syntymäpäiväni verukkeella karkasimme matkaan.

blogihotelf61.jpg

Yövyimme todella kivassa hotellissa keskustassa. Hotelli F6 oli todella miellyttävä ja sopi reissuumme mainiosti. Juoksu oli reissun aikana kielletty sana. Tämä kielto toimi melkein. Vain joka vartin välein puhuimme juoksemisesta 🙂 

blogihotelf6.jpg

Sunnuntaina kävimme viimein HAM:ssa katsomassa Yayoi Kusaman näyttelyn. Näyttelystä on sosiaalinen media ollut erilaisia palloja täynnä jo pitkään ja olen todella halunnut nähdä näyttelyn. Käymisen arvoinen näyttely olikin.

blogiham1.jpg

blogiham.jpg

blogiham2.jpg

Koska en voi koskaan olla paria päivää täysin purkamatta energiaani johonkin liikuntaa, vei Mikko minut vielä Rush -trampoliinipuistoon sunnuntaina kotimatkalla. Tätä olin toivonut syntymäpäivälahjaksi! Erittäin hyvä kokemus ja suosittelen kyllä aikuisillekin. Järkyttävä jano ja hiki kyllä tuli tunnissa 🙂 

blogihotelrush.jpg

Mieletön viikonloppu ja kyllä sunnuntaina illalla jalat ja mieli jo kaipasi juoksemaan! Pientä luksusta arjessa ja oli mulla kyllä pakattuna viikonlopuksi kahdet juoksuvermeet. Ihan vaan varmuudeksi 🙂

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli

En tuntenut sua vaatteet päällä

Jonotan lounasaikaan ravintolassa tiskille ja keskustelen takanani olevan miehen kanssa. Tämä mies on ollut vuosia juoksukoulussa. Halaamme, nauramme ja vaihdamme kuulumiset. Kuten teemme aina kun näemme.

Edelläni jonossa oleva mies kääntyy, katsoo minua, hänen kasvoilleen leviää hymy: ”Moi! En mä ollut tuntea sua vaatteet päällä.”

Muut jonossa kääntyvät.

Takanani oleva mies: ”Ei meidän suhde vielä sentään noin pitkälle ole”.

Loputkin jonossa olevat alkavat aktivoitua seuraamaan keskustelua.

blogivaatteetpäällä.jpg

 

”Mä en meinannut tuntea sua vaatteet päällä” on hyvin yleinen lause, jonka kuulee kulkiessaan kaupungilla. Tämä lause tulee siitä, että kohtaa arkivaatteissa jonkin tuttavan, jonka aina näkee vain treenikamoissa. Näkee siis toisen ”vaatteet päällä”.Se on aina huvittavaa kuulla ja täytyy sanoa, että sen joutuu kyllä itsekin aina välillä sanomaan. 

Näytämme niin erilaisilta treenikuteissa kuin arkivaatteissa. Juhlatamineista puhumattakaan. Samoin näistä kommenteista aina tajuaa, että oma sosiaalinen piiri on jakautunut – toisia ihmisiä näkee aina vain treenikamat päällä ja toisia vain ”tavallisissa vaatteissa”.

blogivaatteetpäällä1.jpg

Juoksijat pukeutuvat hyvin samoin. Toki väreillä voi pelata, mutta kuitenkin markettien hyllyltä napataan valikoimasta suhteellisen samanlaiset trikoot ja takit. Omaa tyyliä on vaikea saada ujutettua juoksukamoihin. Juoksukamoissa käytännöllisyys menee useimmiten oman tyylin edelle.

Kun sitten kohtaa liikkujan kaupungilla ”tavallisissa vaatteissa”, saattaa yllättyä – yllättyä paljonkin. Trikoiden sijasta päällä on jotain aivan muuta. Oma tyyli paljastuu. Juoksija muuttuu tavalliseksi ihmiseksi.

Nämä kohtaamiset on ihania, koska niistä oppii toisesta paljon. Juoksija saa aivan erilaista luonnetta. Siis jos tunnistamme toisemme.

Marketissa silmät auki ja bongaamaan vaatettuja kollegoita. 

Oletko itse kuullut tämän lauseen? Tai todennut sen? Eroaako oma treeni- ja arkipukeutuminen?

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään