Olen addiktoinut itseni täysin ulkona liikkumiseen. Huomaan heti jos pari päivää vain kökötän sisällä liikkumatta ulkona ollenkaan. En ole koskaan edes ajatellut, että talvella ei voisi liikkua ulkona.
Kun seitsemisen vuotta sitten tutustuin mieheeni Mikkoon ja aloitin juoksemisen, mielessäni ei käynytkään ajatus siitä, että en juoksisi myös talvella. Nyt kun talvi on taas saapunut, vastaan päivittäin useasti kysymykseen: ”Siis ootko sä käynyt juoksemassa? Siellähän on pakkasta ja lunta.”
Uskon, että ulkona liikkumisen addiktioni on oikeastaan vanhempieni vika (omistan muuten maailman ihanimmat vanhemmat!). Jo pienestä asti he ovat heti aamulla pukeneet minut ja siskoni toppavaatteisiin ja nostaneet ovesta pihalle. Sisälle on nostettu välillä syömään ja sitten taas takaisin pihalle. Näin riippuvuus, joka nyt on muuttunut hyödyksi, on saanut alkunsa. Toki tästä en voi vanhempiani syyttää. Olen varmasti ollut raivostuttava 5-vuotias, joka on puhunut taukoamatta ja pörrännyt pitkin kämppää pyörremyrskyn lailla. Ainut selviytymiskeino on ollut ulos nostaminen 🙂 Kiitos tästä vanhemmille! Ilman tätä en ehkä vetäisi talvikelillä tätä määrää treenejä ulkona!
Talvella on ihana juosta ja treenata ulkona. Lumi narskuu ja pakkanen pistelee poskia. Maisema ympärillä näyttää kauniilta ja idylliseltä. Toki, talvella juoksuvauhti hieman lumessa kahlaamisesta putoaa ja juoksu tuntuu tönköltä kaikessa vaatemäärässä. Hengittäminen saattaa olla vaikeampaa pakkasen kiristyessä. Pitää kuitenkin olla itselleen armollinen ja antaa hieman anteeksi sitä, että vauhti saattaa hidastua. On se kuitenkin sitten keväällä asfaltin paljastuessa hienoa juosta, kun on talven juossut läpi, eikä tarvitse muutaman kuukauden talvitauon jälkeen aloittaa taas nollasta hakemaan kesän juoksukuntoa ja uusia ennätyksiä.
Tänään on lepopäivä. Onneksi. Jalat alkaa olla aika tönköt viikonlopun ja alkuviikon treeneistä. Huomenna taas pääsee treenaamaan.
Ensi viikolla on taidettu lupailla lämpimämpää, joten loskakelin saapuessa saatan tuuliviirinä vaihtaa mielipidettä ja kirjoitan siitä, kuinka loskan keskellä ei ole kiva treenailla. Onneksi porukassa on aina kiva juosta – kelistä riippumatta!
Tehokasta torstaita!
