Sinä riität.
Liikunta-alalla työskentelyssä on se hieno puoli, että ihmisiin pääsee monesti liikunnan avulla tutustumaan pintaa syvemmälle. Tämä on yksi syy miksi nautin tästä työstä niin valtavasti. Olen viimeisten viikkojen aikana miettinyt paljon naisten tunnetta omasta riittämättömyydestään.
Me naiset tunnumme kokevan, että sitten kun olemme riittävästi saavuttaneet, olemme vasta sitä jotakin. Siihen mitä olemme saavuttaneet ja mitä nyt olemme, emme juurikaan ole tyytyväisiä. Tai sitä ei ainakaan voi sanoa ääneen. Koemme, että emme riitä muille sellaisena kuin olemme ja niillä saavutuksilla, jotka olemme jo pottiimme keränneet. Oikeastaan tähän ajatteluun heräsin vasta, kun keskustelin yhden naisen kanssa, joka tuntui riittävän itselleen ja josta huokui se, että hän uskoi riittävänsä, sellaisena kun hän on, myös muille.
Tapaan päivittäin naisia, joista ajattelen ”Wow! Tuo nainen on kyllä mahtava! Suuri esikuva muille.” Keskustelujen jälkeen kuitenkin havahdun jälleen siihen ajatukseen, että tämäkään nainen ei koe olevansa riittävä. Pitäisi olla hoikempi ja sitten elämä olisi parempaa, pitäisi juosta puolimaraton kovempaa ja sitten muut arvostaisivat, pitäisi omata täydellinen tyylitaju ja kaiken tämän tulisi huokua somessa muille. Tähän riittämättömyyden ajatukseen urautuu helposti, siihen jämähtää ja siihen alkaa uskoa itsekin. Tähän kehäpäätelmään huomaan itsekin jämähtäväni usein. Sovitaanko, että ei ajatella enää näin? Ollaan tyytyväisiä siihen mitä ollaan ja hyvän olon huokumisen kautta ollaan riittäviä muille.
Ja kai se niin on, että se millainen ajatus meistä on muilla, ei tule niiden yksittäisten saavutusten kautta, vaan siitä millaista arkea vietät ja miten muita kohtelet. Aika klassikkolause, eikö? Arkitoiminta meitä kuitenkin enemmän määrittää kuin viiden kilon pudottaminen tai viisi minuuttia kovempi puolimaraton aika. Arjessa läsnäoleminen ja kuunteleminen tekee meistä riittäviä muille ihmisille. Sillä pitäisi tehdä itsestään riittävä myös itselleen. Uusia saavutuksia tulee totta kai tavoitella ja haaveilla pitää aina. Tavoitteet eivät kuitenkaan saisi syödä sitä, että olemme jo nyt riittäviä.
Tämä teksti ei tarjoa mitään ratkaisuja, mutta toivottavasti se herättää ajatuksia. Olisiko hyvä ajatus, vaikka listata niitä ajatuksia joita koet saavuttaneesi? Tässä omat ajatukseni vuoden alussa. Toki nämäkin ovat jo muuttuneet, kun aikaa on kulunut.
Tsemppiä loppuviikkoon! Nautitaan kesästä ja kaikista ilmoista, jotka se tarjoaa!