Tikkurilan värikartta

Hävettää. Onko mun pakko mennä näillä kamoilla ulos? Ihan pakko? Taas tämä sama melkeinpä joka ilta päähän putkahtanut ajatus valtaa mielen. Tsemppaan itseäni: Nämä eivät ole missikisat. Kohta on taas hiki ja räkä on poskella. Ei ole mitään väliä. Ja onneksi on talvi ja ulkona on pimeää. Se on täydellistä.

Tämän keskustelun käyn mielessäni melkeinpä joka ilta. Mistä on kyse?

Pakkaan aina, tai siis pyrin pakkaamaan aina, sunnuntaisin Vauhtisammakolle koko viikon treeni- ja ohjauskamat sekä pari vaatekertaa työvaatteita.

Rupeama on sunnuntaisin yleensä ylivoimainen, vaikka siihen menee vain pieni hetki. YLIVOIMAINEN.

Viime sunnuntaina tein episodista kunnon suorituksen. Seitsemän eri juoksuvaatekertaa muovipusseihin, parit sisäohjaus ja -treenikamat, kahdet työvaatteet. Talvitakit, huivit, hanskat, nilkkurit. Treenien jälkeiset kamat. Ekstrakamat sisälle ja ulos hätätilanteita varten. Paniikissa parit varasukat.

Nyt sitten viikolla pitää kantaa ne muovipusseihin pyykkitelineeltä mielipahassa ja paniikissa sunnuntaina mätkityt vaateyhdistelmät.

Muovipusseista paljastuu ilta toisensa jälkeen mitä erikoisempia kokonaisuuksia. Pussien sisältöä ei voi, eikä ehdi sekoittaa keskenään. Niillä on mentävä porukan eteen mitä kussakin pussissa on.

Pinkit sukat, trikoiden alla hassulta näyttävät shortsit, oranssit kengät, kirjava takki, musta pipo, ylisuuret hanskat, keltainen fleece, jonka huppu paistaa takin alta, hopeinen huivi. Kaiken päälle heijastinliivi. Käsivarteen punainen valo.

Ei hyvä. Nolottaa. Ei voi nolottaa. Ei ehdi. Ei ole vaihtoehtoa.

Luojan kiitos ulkona on pimeää! Tikkurilan värikartta on taas liikkeellä!

 

Ensi sunnuntaina taas uusiin suorituksiin!

Pimeyden turvin! Muistakaa laittaa heijastin!

 

PS. Tikkurilan värikartta on täysin ohjaajaltamme Tiinalta varastamani termi, joka sopii aivan erinomaisesti kyllä juoksijoihin :)