Yhdessä

Sähköpostilaatikossa:

Olen 38-vuotias nainen. Lapset on kuusi ja kahdeksan. Haluaisin aloittaa juoksemisen. Olet itse käynyt kokeilemassa, mutta tuntuu, että polviin alkaa nopeasti sattua. Mieheni juoksee maratoneja ja halusin oppia juoksemaan…

Mies juoksee niin kovaa, että minä en jaksa juosta hänen kanssaan. On tullut aina lenkillä riitaa, kun ollaan yritetty yhdessä aloittaa…osaisitko auttaa miten voisin aloittaa?

Näitä aivan vastaavia viestejä tulee usein. Jopa yllättävän paljon. Näistä usein itselleni nousee musta pilvi pään päälle.

Usein näissä tilanteissa perheestä mies juoksee ja vaimo haluaisi aloittaa juoksemisen. Wuhuu! Upea nainen! Yhdessä aloittamisesta ei kuitenkaan ole tullut mitään. Paitsi riitaa.

Monesti, erityisesti pienten lasten, vanhemmilla on hyvinkin erilainen kuntotaso. Tämä on täysin ymmärrettävää. Se tekee yhdessä treenaamiseen haasteen. Erityisesti se tekee yhdessä juoksemiseen haasteen, koska etenemisvauhti on niin eri. Esimerkiksi salilla tasoeroa on helpompi tasoittaa. Toki vastaavia viestejä tulee reilusti myös pareilta, joilla lapset on jo aikuisia. 

Aina kun tällainen viesti kolahtaa sähköpostiini, koen olevani hyvin etuoikeutettu. Kun kahdeksan vuotta sitten tapasimme ja aloitin säännöllisemmän juoksemisen, Mikko jousti omasta treenaamisestaan, saadakseen minut siihen juoksukuntoon, että voisimme juosta yhdessä. 

Ei se yhdessä treenaaminen aluksi helppoa ole. Muistan edelleen ne kerta toisensa jälkeen toistuneet lenkit, joilla huusin ja kiukkuilin Halisten metsissä ja pitkin Aurajoen rantaa. Olin aivan loppu ja Mikko jaksoi porskuttaa kevyesti eteenpäin. Lampsutin Mikon perässä umpikiukkuisena. Juosta en muka jaksanut, mutta suu kävi koko ajan kauhealla valituksella. ”Voisit sääkin vähän edes hengästyä!! Esitä edes!” kuului vakiolauseisiini. Riitaa haastoin milloin mistäkin aiheesta. Aina kuitenkin Mikko puri hammasta, veti sovitun reitin ja toi minut kotiin. Ei koskaan jättänyt matkan varrelle. Aivan varmasti mieli kyllä teki :) Nyt voidaan juosta yhdessä. Riitaa toki tulee joskus edelleen :) Se lienee normaalia. Nykyisin voi myös aina nostaa vauhtia, joillon ei pysty enää riitelemään.

Sanotaan siis, että miehet hoi! Jos vaimo haluaa aloittaa juoksemisen – älkää hangatko vastaan. Ei kaikista omista ennätyshaaveistaan tarvi luopua, eikä omaa treenitahtia vaihtaa kävelyyn. Juoskaa viikossa jokin kevyempi lenkki vaikka alkuverkkana ja ottakaa vaimo sille mukaan. Saatatte saada juoksukaverin loppuelämäksi. 

Tämä ei toki toimi kaikilla, eikä ole kaikille mahdollista aikataulullisesti tai muuten. Joskus kuitenkin kannattaa tätäkin miettiä. Kerran kun sen kiukuttelevan vaimon pohjakunnon saa kursittua kasaan, saattaa vaimosta tulla mieletön juoksija. Huono säkä tietty on, jos vaimo alkaa juosta kovempaa tai pidemmälle kuin itse ;)