Lisää liikuntaa jumiin

Ostin sitten juoksumaton 😁 Tämä kuukausi on rahallisesti aivan hirveä, ja jouduin jopa siirtämään osan laskuistani ensi kuulle, mutta en voinut vastustaa nähdessäni edullisesti juuri sellaisen juoksumaton, mistä olen haaveillut!

 

Tai no, ehkä vähän liioittelua sanoa, että olisin HAAVEILLUT juoksumatosta, mutta olen miettinyt sitä paljon. Olen mukavuudenhaluinen ihminen, ainut epämukavuus jota siedän, on metsässä retkeily ja sen tarjoamat haasteet, mutta viime kuukausina en ole ennättänyt sinnekään. Ja se on aika kevyttä liikuntaa, johon valitettavasti usein sisältyy myös nuotiomakkaraa 😅

Olen usein ajatellut, että juoksumatto voisi olla vastaus tähän mun ongelmaani. Sää ei haittaa, ei tarvi lähteä kotoa minnekään, ei tarvi sietää valuvia vaatteita ja voi vaikka juosta paljain jaloin jos kenkä alkaa hiertää. Voi katsoa samaan aikaan tv:tä. Kuulostaa kivalle!

Hieman kyllä myös huolestuttaa. En ole aiemmin tästä kirjoittanut, mutta mulla on reppu. Mahareppu🤣 Se on oikeesti kamala roikko, ja jos hölkkään, siihen alkaa koskea. En tiedä millä sen oikeesti voisi ”stabilisoida”? Korsetti ja juoksu kuulostaa huonolle yhdistelmälle. Myös kaikenlaiset litistyshousut ja juoksu saa jo vitutuskäyrän nousemaan, voin kuvitella jotain rullautuvaa sukkapukua jota saa kiskoa ylös…

Teippaanko mä sen? Ostan kireät housut jotka sais kuitenkin tiukasti pysymään myös ylhäällä ilman valumista… Äh. No, sen näkee pian mikä vaihtoehto on paras.

Aion kyllä hakeutua julkiselle roikkoleikkaukseen, mutta ensin se kolmas vauva olisi hyvä saada. Myös painoa saisi tippua ainakin 10-15kg.en tiedä millaisella kriteereillä ne lähtee leikkaamaan, muuta kuin haittakriteerillä.

Mutta, aion aloittaa ensin kevyesti harjoittelun, ja tavoitteenani on se että juoksen joskus ensin 2km, sitten 5km, sitten maaginen 10km. Kuulostaa hurjalle… Aion yrittää aluksi juosta 3-5 päivänä viikossa edes vähän.

hyvinvointi liikunta terveys ostokset

Tilanne

Moikka, ja anteeksi blogihiljaisuus taas. Liikaa elämää ja kiirettä, mutta nyt olen taas tässä.

Ruokavalio on rullannut eteenpäin hyvin, mutta painonlasku on tosi paljon hidastunut. Vähän kyllä tuskaista! Motivaatiota kyllä on, mutta ei niin paljoa että vaikka vähentäisin tästä syömistä, tai liikkuisin enemmän. Paino tippuu välillä 100g, sitten taas jumittaa. Kokonaispudotus on nyt noin 44kg.

Olen 8kg päässä lievästä ylipainosta, ja se on ihan mahtava asia. Se oli se mun alkuperäinen ajatus, että silloin voisi alkaa ajatella raskautta. Lähestymme myös joulukuuta, josta sanoin, että silloin miehen pitää tehdä päätös siitä, haluaako hän kolmannen. En ala tekemään sitä virhettä, mitä jotkut tekevät, että jään odottamaan koska aika olisi ehkä hänelle sopiva. Tahdon vastauksen, ja sitten alan miettiä vaihtoehtoja, ja varmasti hänenkin niitä täytyy miettiä.

Olen ollut koko syksyn melko energinen, hyväntuulinen ja toiveikas. Ainut pilvi on edelleen ne pirun verenpaineet… Miksei ne vaan voi laskea? Edes joku 128/90. Pitääkö mun nyt vaan nöyrtyä ja aloittaa lääkitys? En voi uskoa, että mun kroppa pettää mut tällaisessa asiassa.

 

 

 

hyvinvointi mieli hyva-olo terveys