Tilannekatsaus ja vakavia keskusteluja
Tuli tässä avattua kotona keskustelu sen kolmannen hankkimisesta. Onhan sitä puolihuumorilla pyöritelty, eikä mies ole sanonut koskaan vastaan.
Nyt sitten otin asian aivan tosissani puheeksi, ja selvisi että mies ei ole aivan varma, haluaako enää lapsia.
En tiedä oikein, miten lähtisin avaamaan tän hetkisiä fiiliksiä omassa päässä. Suhde nyt ei oo muutenkaan ollut mitenkään maailman paras viime aikoina, ja nyt alkoi vielä enemmän ajatuksettaa, että mitä tässä käy.
Heti ekana iski isoin katkeruus siitä, että oon tehnyt mielettömän työn tän laihdutuksen kanssa. Kohta – 40kg takana. Mies ei ole kertaakaan kommentoinut mun muuttunutta ulkonäköä millään lailla. Ihan kuin mitään ei olis tapahtunut. Eli kannustusta ei ole todellakaan tullut kotoa.
Sitten vielä tää pommi, että ei ehkä kuitenkaan kiinnostele enää lapsien hankinta, vaikka nimenomaan olen sanonut että kolmas on haaveissa itsellä.
Kysyin, että mitä sit tehdään, jos hän ei halua ja mä haluan. Sanoin, että en tiedä voinko vaan sivuuttaa oman haluni, jääkö syli aina puolityhjäksi ilman kolmatta.Miehen vastaus oli, että ”kai sä sit etsit baarista jonkun isän”. No niin kai sitten?! Tässä näkee meidän keskustelun tason.
Ton keskustelun jälkeen meillä ei ole oikeastaan ollut seksiä, kuin kerran, ja sekin oli yksipuolista suuseksiä. Tuntuu, että mies ajattelee, että mä olen varmaan poistanut kierukan tai jotain muuta vastaavaa.
Jotenkin tosi hämmentynyt olo tästä tilanteesta. Edelleenkin on kyllä laihdutuksen suhteen tosi hyvä tsemppi, mutta kyllähän tää vähän masentaa. Oon miettinyt kaikki vaihtoehdot läpi, mitä ikinä keksin, ihan siitä lähtien että mies ei tunnustaisi lasta, jne jne, mutta tajuan heti kyllä että ei se ole mikään ratkaisu. Eihän me nyt voitais elää perheenä, jonka sisällä on joku kahden ihmisen miniperhe… Tai jotain vastaavaa. Ihan absurdia. Ja miehellä suurin kynnys oli se että jaksaako. Lisänä että miten mahdutaan nykyiseen taloon, ja mites autoihin.
Itse olen ainakin niin kiinni vauva-ajatuksessa, että tuntuu ihan kamalalle ajatella että hei, toi vanha tonnin auto täytyy kyllä nyt pitää, niin ei voida hankkia kolmatta lasta🤐
Tämä parisuhteen tila saa kyllä aikaan luottamuspulaa, ja itsetuntokin on aikalailla nollissa. Tuntuu kyllä hassulle, kun nyt on saanut enemmän miesten huomiota kun ennen. Tässä taannoin olin baarissa, ja tanssittajaa löytyi kokoajan, ja yksi kovasti mukaan pyrkivä, joka oli vielä ihan mielettömän söpö🙈 No, itsetuntoa kyllä hiveli, mutta en lähtenyt, vaikka aika kuumat tanssit vedettiin yön aikana. Tekee kyllä tosi hyvää, kun oma mies ei kotona edes huomaa vaikka ois laittautunut miten, tai no, vaikka laihtunut 40kg.
Vitsi mä kuulostan katkeralta. Nyt vaan ketuttaa niin paljon, etten osaa nähdä tässä suhteessa niitä hyviä asioita.
Miten tällaisestä tilanteesta voi oikein selvitä? Ps. Takarajaksi sanoin joulukuun. Sitten alkaa tapahtua.