Aprillipäivän iltana kävin vierailulla yhdeksänkymmenen muun suomalaisen opiskelijan kanssa Suomen suurlähettilään virka-asunnolla. Oli hassua olla ympäristössä, jossa oikeasti ymmärsi kaiken mitä ympärillä puhutaan. Meitä suomalaisia on Koreassa aikamoinen joukko, ja oli kiva tavata muitankin täällä opiskelevia.

Suurlähettiläs tarjosi meille mitä herkullisimpia suomi-herkkuja: salaattia, lihapullia, lohilaatikkoa, lindströminpihvejä, karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Ei ihan niillä kotoisimmilla resepteillä, mutta ai että miten makuhermot kiitti! Vaikka eihän tässä olla vasta kuin reilu kuukausi eletty tällä kana-riisi -dieetillä, aina silloin tällöin kaipaa hieman tutumpia makuyhdistelmiä.

Ja mikä kämppä! Mieletön talo vuoren rinteellä, kaikki viimeisen päälle laitettuna. Suomalaista designia, tietenkin. Jos toimisin pelkkien impulsien ja mielihalujen vallassa, olisin kuvannut jokaisen huonekalun ja sisustuselementin, sommitellut kuvakulmia ja julkaissut ne instagramissa. Olisin myös syönyt kymmenen jälkkäriä ja kiskonut karjalanpiirakoita kuin viimeistä päivää. Onneksi hillitsin itseni, ja tyydyin huomaamattomampaan toimintaan.

Lähtiessä saimme korealaiset xylitol-purkkapaketit, joihin oli painettu poron kuva ja teksti ”Hyvää Suomesta”. Tämän linkin takaa voitte nähdä miksi juuri tällainen lahja. 

Good to be a Finn!

Kroppa käytti omia keinojaan ja muistutti mua lepäämään välillä. Heräsin perjantaina älyttömään kurkkukipuun ja päänsärkyyn. Urhoollisesti yritin apteekin kautta lähteä liikkeelle, mutta kesken päivän oli pakko kääntyä ja palata asuntolalle kaikki voimat lopussa. Viikonlopulle oli taas kasa kivaa tekemistä suunniteltuna, mutta mun oli jätettävä ne kaikki väliin ja keksityttävä parantumiseen. Mut hei, oonhan saanut ainakin tehtyä rästissä olleita kouluhommia. Jotain positiivista tässäkin.

Soul on viime päivinä paljastanut kauniin puolensa. Puut on täydessä kukassa! Aurinko paistaa ja lämpöasteet hipoo päivittäin kahtakymmentä.

Kukat tuli aivan huomaamatta. Yksi aamu bongattiin nuput puissa. Seuraavana päivänä kukkia oli kaikkialla!

Tänään yritin vielä lepäillä kotona. Ajattelin, että pakko saada kerättyä itsensä kasaan, että alkavana viikkona taas jaksaa. Mutta mulla meni hermo neljän seinän sisällä olemiseen ja iltapäivällä päätin lähteä Yeouidon puistoon. Päätös oli mitä parhain; puisto oli täynnä hymyileviä korealaisia ja kaikki tuntuivat nauttivan aurinkoisesta sunnuntaista.

Jälleen yksi täydellinen päivä. 

Koska oon ollut tän viikonlopun aikalailla paikoillaan, mulla on ollut paljon aikaa käsissä muistaa, että mulla on toinen täydellinen maailma tän mantereen toisella puolella. Kai sitä olotilaa ikäväksikin kutsutaan. Luultavasti sen takia, seuraava kappale on toiminut viikonlopun teemakappaleena. Onneksi se olotila ei kuitenkaan ole mitenkään ahdistava ”pakkopäästätakassuomeen”, vaan sellanen hetken haikeus, joka sen lyhyen hetken jälkeen on poissa.

//www.youtube.com/embed/1pLsb1YMsKE

Ihanaa alkavaa viikkoa!