Keunjeol (큰절), käännettynä ”iso kumarrus”, on tapa osoittaa erityistä kunnioitusta, ja sitä käytetään vain virallisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi Lunar New Year -juhlan aikaan tämä voidaan tehdä vanhemmille henkilöille. Joskus ison kumarruksen sijasta tytöt voivat tehdä pienen kumarruksen, jakeunjeol, (작은절) joka on helpompi.

Nyt seuraa kuvasarja mun säälittävästä yrityksestä tehdä korealainen kumarrus. En todella teidä onko tämä nyt se pieni vai iso. Luulen, että sekoitus molempia, sillä haastavassa versiossa laskeudutaan polvi-istunnan sijasta risti-istuntaan. Oikeaoppisuudesta tässä ei ole tietoakaan, joten kehottaisin googlettamaan, jos oikeaoppisuus kiinnostaa.

Noni, tästä lähtee:

Tähän asti meni vielä ihan hyvin.

Mutta yritäpä päästä tuon helman kanssa kompastelematta ylös. Multa ei ainakaan onnistunut.

Hähä, enpä julkaisekaan kompastelukuvia.

Käytiin eräässä perinteisessä kylässä sovittelemassa näitä traditionaalisia korealaisia pukuja nimeltään hanbok (한복). Puvut ovat todella kauniita ja väreiltään toinen toistaan upeampia. Ja kukapa (nainen) ei pukuleikeistä tykkäisi. Hieman oli ongelmia mahtua pukuun, varsinkin pituus oli aivan liian lyhyt. Hyvin vilkkui nilkat seistessä. Puku koostuu mekko-osasta ja pienestä ”jakusta”. Niitä katsellessa voi vain huokailla ja toivoa, että sellaiselle olisi käyttöä Suomessakin. Jos keksisin edes yhden hyvän käyttötarkoituksen, olisi puku varmasti tuliaisten joukossa.

Tähän yli viikon radiohiljaisuuteen on kaksi hyvää syytä, toinen todella jees syy ja toinen vähän vähemmän miellyttävä. Ensimmäinen syy on, että kävin pidennetyllä viikonloppureissulla Tokiossa! Laitan sieltä kuvia vähän myöhemmin, koska nyt ei ole aikaa Tokio-fiilistelyyn. Toinen syy on, että mulla oli eilen koulussa aika työläs esitelmä, jonka tekeminen jäi hieman viimetippaan. Viikonlopun reissu toi omat haasteet sen ajoissa tekemiseen, ja lyhennetyillä yöunilla on tässä nyt eletty muutama päivä.

Meillä oli kaverin kanssa sama esitelmä, eri ryhmissä tosin, ja oltiin sovittu, että sen jälkeen lähdetään sitten rentoutumaan. Suunnitelmissa oli mennä elokuviin, ja päästiinkin leffateatterille asti. Mutta aurinko paistoi ja mieli oli korkealla kyseenalaisesti hyvin menneiden esitelmien takia, joten eihän me pimeään leffateatteriin maltettu mennä istumaan. Otettiin suunta kohti Samcheong-dongia mielessä hyvän ruokapaikan etsintä ja mahdollinen ulkoilmasta nauttiminen.

Me sit hieman poikettiin suunnitelmasta, päädyttiin shoppailemaan ja juomaan viiniä. Kun Visa-kortti vingahti, todettiin, että olis ehkä sittenkin pitänyt mennä elokuviin. Onneksi viini ja maisemat huuhtoi kaiken katumuksen ja iltapäivä oli mitä rentouttavin. Soulissa on se huono puoli, että täältä aina löytää ihania putiikkeja (Äiti, huom!)(valmiiksi jo säälittää Iskä-parka, joutuu luultavasi kuukauden päästä viettämään viikon erilaisissa miesparkeissa) ja aina niistä löytyy jotain mitä sillä hetkellä onihanpakkosaada. Parasta on, että aina näillä tutkimusretkillä löytää uusia mielettömiä paikkoja. Niinkuin se terassi, jolla pari tuntia vietettiin palelemiseen asti.