Tässä hieman lisää kuva-antia Tokion vilskeestä. Kaksi kokonaista päivää tässä kaupungissa oli selkeästi liian vähän. Puhutaan sen kokoluokan kaupungista, etää sen haltuunottamiseen menisi luultavasti rajattomasti aikaa. Aamuisin lähdettiin aikaisin liikkeelle ja iltaisin palattiin rättipoikkipuhki väsyneinä majapaikalle. Hassua oli huomata, että Tokion reissu Soulista tuntui vähän samalta kuin lähtisi Suomesta Viroon. Muutaman tunnin matkan päässä samankaltainen kaupunki ja kulttuuri kuin mihin kotona on tottunut. Joten ehkä ihan toivottuihin vau-efekteihin ei päästy, mutta olihan se silti kokemisen arvoinen matka.

Maailman ruuhkaisin risteys, Shibuya crossing. Mihin nää kaikki ihmisen oikein menee?

Crepesejä iltapalaksi! Oli muuten niin makeeta, etten pystynyt syömään kokonaan. Mutta miten mahtava idea kääriä kakkupala jätskiin ja lettuun! 

Kuvassa toinen vasemmalta maailman korkein torni, SkyTree. Huipulta todella huonolaatuinen kuva hieman alempana. Oli tosin pieni pettymys, ettei ihan huipulle ollut mahdollisuutta päästä. Vain 450 metrin korkeuteen.

Roppongi Hills.

Mitä olisikaan Japanin matka ilman sushia! Ja tietysti liukuhihnalta napsittuna. Ensimmäistä kertaa voin oikeasti todeta nauttineeni sushista. Tästä lähtien syön sushia vain Japanissa, ei mitään halpoja kopioita, kiitos.

Tämä kuva siis SkyTreestä. Todella suuret pahoittelut tästä kännykäkuvaamisen laadusta, mutta mahtavat oli näkymät! Taisi mennä yli tunti tuota maisemaa ihastellessa.

Viimeinen yö nukuttiin kapselihotellissa. Suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi niin budjettimatkaajille kuin kokemuksia kerääville matkailijoillekin! Ja näitäkin löytyy tietysti eri tasoisia. Meininki oli niinkuin hostellissa, mutta suurena plussana oma tila ympärillä. Kapselit ovat niin suuria, että niissä voi vaivatta istua sisällä, eikä ahdistanut ollenkaan. Kapselin pääty ”suljetaan” verholla, joten ahtaanpaikankammoakaan ei pääse syntymään.

Jos tässä vielä innostuu, niin voisi ehkä tehdä viikonloppureissun myös Osakaan tai Kiotoon. Ne on kuulemma perinteisempiä kaupunkeja, ja siellä pääsee kokemaan sitä aitoa oikeaa Japania. Vaikka kyllä Tokionkin kadulla näki kimonoihin pukeutuneita naisia.

Lauantain turistipäivä aloitettiin viettämällä lounastaukoa Tokion (kuulemma) kauneimmassa puistossa, Shinjuku Gyeon National Gardenissa. Puisto oli niin upea, että säästän tästä postauksesta muut nähtävyydet myöhemmälle. Koska mun runokynä ei nyt tunnu toimivan, luotan kuvien välittävän edes osan puiston tunnelmasta. 

Asiaankuuluvat piknik eväät: japanilaisittain nuudeleita ja suomalaisittain mansikoita.

Sade yllätti piknikkeilijät pienen kuuron ajaksi.

Oli siellä muutama muukin meidän seurana.

Jollain tavalla viehättävä kontrasti luonnon ja kaupunkimaiseman välillä.

Cherry blossom -kausi oli jo lopuillaan. Tämän vuoden aikainen kukinta on johtunut älyttömän lämpimistä keleistä. Onneksi kuitenkin ehdittiin nähdä niitä vielä Japanissakin. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan, mutta jos nyt pitäisi suositella parasta aikaa vierailla Soulissa tai Tokiossa, olisi se ehdottomasti maalis- ja huhtikuun vaihde. Mukavat lämpimät kelit ja upeat kukat puissa.

Suosittelen myös vierailua tässä puistossa. Se oli jaettu erilaisiin osioihin, ja vaikka kokoa puistolla ei ihan älyttömästi ollut, kului sen ihasteluun helposi useampi tunti.

Palaillaan Tokion tunnelmiin pian!