Ihana sunnuntain alku! Syntisen laiska, mutta ystävänpäivän kunniaksi ajattelin olla armollinen elämäni tärkeimmälle henkilölleni – itselleni. Heräsin sohvalta, mihin olin koteloitunut eilen Netflixin ääreen ja lopulta antautunut nukkumatin vietäväksi. Tarkoitus oli toki startata tämä päivä mahdollisimman tehokkaasti, joko aloittaa salilla tai suursiivouksella ja lopettaa suursiivouksella tai salilla. Ja ehkä tässä kunhan laiskan aamun fiilistelystäni saan tarpeekseni niin heitän salitossut kassiin ja lähden hikoilemaan, mutta nyt annan itselleni luvan ottaa vielä kolmannen kupin kahvia ja kiitän aivotoimintaani siitä, että se ei ole vielä alkanut nalkuttamaan normisuorituskeskeistä mantraansa kuinka tässä sohvalla pötköttäessä elämän arvokkaat minuutit valuu hyödyttöminä hukkaan ja kuinka monta kaloria olisin jo polttanut jos heti herättyäni olisin sinne salille ampaissut. Tai kuinka monta villakoiraa haukkuisi tällä hetkellä nurkkien sijasta pölypussin sisällä, jos vain olisin asteen verran tehokkaampi.