Lomamme viimeiseksi kohteeksi valitsimme Sarajevon, Bosnia&Herzegovinan surullisenkuuluisan pääkaupungin.

Mostarin suunnalta kaupunkiin voi saapua junalla tai bussilla. Olimme kuulleet junamatkan upeista maisemista paljon hyvää, mutta suruksemme raiteita oltiin juuri korjaamassa ja ”jouduimme” valitsemaan bussin. Bussi kulki kuitenkin valtaosan matkasta aivan raiteiden vierellä ja pääsimmekin nauttimaan samoista näkymistä hyvin varustetusta bussista käsin. Onni onnettomuudessa siis! Matka-ajat ja hinnat ovat kummassakin menopelissä melko samat.

Sarajevo on upea, kiehtova ja moniulotteinen – se pitää kokea itse. Keskellä kaupunkia on maahan kirjattuna teksti ”meeting-place of cultures”, jonka toiselle puolelle jää ottomaanien basaarialue ja toiselle puolelle Itävalta-Unkarin ajalta peräisin oleva länsimaisempi alue. Sarajevo onkin länsimaiselle turistille sekä kotoisa että eksoottinen.

Kaupunkia leimaa vahvasti sen värikäs menneisyys – ennen matkaa kannattaa virkistää muistiaan ainakin seuraavista kaupungin käännekohdista:

1) Sarajevon laukaukset 1914: Frans Ferdinand ammuttiin Latin Bridgellä, mikä käynnisti ensimmäiseen maailmansotaan johtaneen tapahtumasarjan.

2) Sarajevon piiritys 1992-1996: Melkein neljä vuotta kestänyt maailmanhistorian pisin piiritys (tutustu myös Jugoslavian hajoamissotiin/ Bosnian sotaan)

Lähes jokainen paikallinen kysyi meiltä, miksi olimme tulleet Sarajevoon (yksi jopa kysyi olemmeko tulleet paikalle mennäksemme siellä naimisiin – siinäpä olisi suomalaiselle eksoottinen hääpaikka!). Turismi on Sarajevossa vasta alkamassa, sillä 90-luvun kauhu-uutiset ovat vielä monella tuoreessa muistissa. Edes reppureissaajat eivät ole kaupunkia vielä kunnolla löytäneet. Suurin osa turisteista on historian harrastajia tms. ja kaikki tapaamamme turistit vaikuttivatkin erittäin fiksuilta.

Sarajevossa pitää budjetoida paljon aikaa basaariin, joka ei ole turistikohde vaan ennen kaikkea paikallisten tärkeä kohtaamispaikka. Nappaa bosnialainen kahvi ja katso ohikulkevia ihmisiä: huomaat ajantajun häviävän. Kahvinjuonti on paikallisille kiireetön ja tärkeä rituaali. Vaihtoehtoisesti voit napata Sarajevsko-oluen tai istahtaa shisha-paikkaan.

Suosittelen ehdottomasti osallistumaan myös ohjatulle kävelykierrokselle. Vaikka historiaan olisi perehtynyt jo ennalta, on pysäyttävää kuulla paikallisten omia kokemuksia. Itse käytimme Free Sarajevo Walking Toursia, joka perustuu tippeihin ja oli todella hyvä, mutta myös kamalan surullinen.

Viimeisenä iltana marssimme vielä Yellow Fortressille, joka sijaitsee Sarajevoa ympäröivälle vuorella (helppo kävely). Fortress on suosittu paikka auringonlaskun katsomiseen ja sieltä voi ihailla myös koko Sarajevoa ylhäältä käsin. Tunnelma oli vähintäänkin omituinen, sillä ajatukset kääntyivät väkisinkin siihen, miten sala-ampujat parikymmentä vuotta sitten vaanivat juuri näillä kaupunkia ympäröivillä vuorilla. Auringonlasku oli kaunis ja porukka viihtyy paikalla myöhään yöhön asti (kannattaa ottaa eväitä ja viiniä mukaan).

Sarajevo elää uutta ajanjaksoa, mutta menneisyyttä ei unohdeta. Maassa on siellä täällä punaisia läikkiä, joita kutsutaan Sarajevon ruusuiksi. Näissä kohdissa joku ihminen on menettänyt henkensä, ja luodin reikä on paikattu punaisella täyteaineella. Katukuvassa on myös huomattava määrä hautausmaita. Turistille kaupunki on tänä päivänä turvallinen matkakohde ja paikalliset ovat sydämellisiä. Rantaa tai luksushotelleja et löydä, mutta kaupunki hurmaa omaperäisyydellään. Sarajevossa kolme päivää oli liian vähän.

Must do -listalle: kävelyretki paikallisen oppaan kanssa, bosnialainen kahvi basaarissa, auringonlasku Yellow Fortressilla, shisha