Joku Juttu.

Tänään, kun lähdin töihin, kävin kaupan kautta. Ihan pari siideriä sen takia, että jos töiden jälkeen tekee mieli. Ja yleensä tekee mieli, jos kaapissa jotain on. Olishan mulla ollut sitä viiniä. Siitä vaan tulee helpommin humalaan. Ja saattaa tulla krapula.

Mä en tykkää olla humalassa. Krapula on kamalaa. Ja kun arjesta täytyy selviytyä, vuorotyöläisen sunnuntaisinkin. Mä olen tissuttelija.

Tykkään kyllä viinistä kovasti, punkku on pop, mutta… mieluummin lasillinen tai kaksi ruoan kanssa. Tai hemmotteluun. Siideri ja lonkero on arkea. Arkista hemmottelua. Itsensä palkitsemista. Ja sinä päivänä, kun keksin, mistä itseäni palkitsen tekemällä itselleni pahaa, saan varmaan Nobelin. Mä tiedän, etten ole ainoa. Mä tiedän, että naisten tissuttelu on yleistynyt viime aikoina kovasti, mutta en mä ole ainoa, joka niitä tilastoja nostaa. Jos juo yksin kotona, ei ole alkoholisti, varsinkaan jos kukaan ei tiedä. Mutta jos hillut melkein nelikymppisenä pikkukekkulissa baareissa kaikki viikonloput, se ei olekaan enää niin fine. Niinkö?

Kotona tissuttelun hyvät puolet:

– halvempaa

– tuskin päädyt vieraaseen sänkyyn (tosin… been there, done that, got the t-shirt…)

– kukaan ei epäile alkoholiongelmaa, jos ei näe, kun viet pulloja kauppaan, jos pysyt pois netistä, jos et soittele, jos…

– ei tule juotua niin paljon

Kotona tissuttelun huonot puolet:

– helppo harrastaa

– jää huomaamatta koukkuun

– helppo valehdella itselleen ja muille

– mahdollinen some-sekoilu

– pidemmän päälle tulee juotua enemmän (jos juo joka ilta…)

 

Terveydestä puhumattakaan.

 

Tänään:

– ostettu kaksi siideriä ja lonkero, yht. n. 9e

– juotu siideri ja lonkero

– huono omatunto; kyllä

– hävettää; kyllä

– kaks korkkaamatonta pulloa punkkua; kyllä

– epävarmaa, jääkö juominen tältä illalta tähän; kyllä

– terveyshuolia; KYLLÄ. Painan liikaa ja pelkään, miten hampaille pidemmän päälle käy.

 

Jollain tavalla mä luulen, että kirjoitan tätä blogia siksi, että saan itselleni näkyväksi tämän tilanteen. Ja että saan vähennettyä juomista ja sen myötä elämänlaatu mystisesti kohoaa muillakin alueilla. Muutun aktiivisemmaksi, sosiaalisemmaksi (vaikka mulla on kyllä sikana kavereita ja hyviä ystäviäkin monta!) ja alan hahmottaa, mikä olis mun JUTTU tässä elämässä. Joku juttu  mullakin täytyy olla.