Toissapäivänä ostin kolme siideriä, yhteensä 9e. Join kaksi.
Eilen join yhden.
Eikä tämäkään päivä näytä hyvältä. Ostin neljä pinttiä ja maistuu hyvältä.

Ei kuitenkaan samanlaiselta kuin ennen.

Jotenkin mietin ja analysoin joka kulauksella enemmän. Ehkä baarissa tai bileissä tilanne olisi toinen. Nyt päässä pyörii vaihtoehtoja, mitä muuta voisin tehdä sen sijaan, että kökin netissä ja lipittelen lonkkua.

En tiedä. Aika paskat ja raskaat pari viimeistä päivää olleet, tänään jo helpotti ja huomenna alkaa melkeen vapaat, joten siksi ehkä juon nyt. Toivottavasti pian on kaikki toisin.

Jotenkin silti nyt tuntuu teeskentelyltä kaikki kirjoittaminen. Kun eilenkin… ei edes erityisesti tehnyt mieli siideriä ja silti join. Ja tiesin, että tää on ihan vaan tylsyyttä tai sitä, ettei vielä väsytä tai sitä, että yleensäkin nyt vain janottaa. Olisin ihan hyvin voinut päättää toisin ja tiesin sen. En silti tehnyt niin.

Jotenkin mun olis helpompi uskoa ongelmaan tai pyrkiä parantamaan tilannetta, jos suupielet kostuisi, kädet väpättäis, ajatuksissa ei pyörisi muuta… Nyt mä vaan lillun hetkestä toiseen ja teen vasemmalla kädellä ihan muihin asioihin keskittyen päätöksiä. En jaksa ajatella tätä.

Viime päivien juomiset yllä, alkoholiin liittyvät ajatukset laskettavissa yhden käden sormilla, kiinnostus juomiseen tai juomattomuuteen tasan nolla.

Haen toisen lonkun. Heippa.

Ja joo hei, hävettää. Hävettää ja vituttaa ja väsyttää. Varsinkin väsyttää.