Tipaton.

En ole ikinä viettänyt tipatonta.

Vahingossa, huomaamatta, ajattelematta niin on varmasti joskus käynyt. Silloin, kun alkoholin käyttö oli satunnaista. Silloin, kun ajatteli, ettei mun tarvi todistella mitään.

Pari kolme vuotta sitten radiossakin, tai ehkä jossain lehdessä, oli asiaa tipattomasta. Niinkuin varmasti on ja on ollut joka vuosi. Tipattomalla ei kuulemma ole väliä, se ei ole tarpeen, jos käyttää alkoholia normaalisti. Ei tarvitse todistella mitään, jos alkoholi ei ole ongelma. Vaikka toki kaikille tekee hyvää olla ilman alkoholia, mutta jos se ei ole ongelma, ei tarvitse tehdä numeroa siitä, ettei juo lasillista viiniä kuukauteen. Mä olen perustellut mun tipattoman tammikuun viettämättömyyttä aina sillä, että jos haluan, voin kyllä hyvinkin olla juomatta kuukauden, mutta mulla ei ole tarvetta todistella kenellekään, että pystyn siihen.

Mä kerran mainitsin ystävälle sivulauseessa, ajattelematta, että en ole kuluneella viikolla juonut mitään. Ystävä ehkä hämmentyi. Minä nolostuin mielessäni. Ääneen vitsailin asiasta. En muista miten, mutta en myöskään muista kummankaan kovasti nauraneen.

Mä en vedä hirveitä päätyjä enkä ördää missään. En ole juhlissa se viimeinen, joka haluaisi vielä jatkot jonnekin tai ainakin lisää viinaa. En ole se, joka on ensimmäisenä lärvit tai joka ei humallu millään. En aloita aamua alkoholilla krapulasta kärsiessäni. En käyttäydy sopimattomasti (jos ei vaakamamboa randomisti lasketa, mut siihen en sorru joka kerta ja voisin sortua muutenkin… Note to self; aihe seuraavalla blogille), en riitele enkä hauku ihmisiä; omia enkä vieraita. En käyttäydy väkivaltaisesti, en huuda, itke, oksenna, sammu. En ole alkoholisti. Voin olla juomatta, jos haluan.

                                                 Voinko? Haluanko? Milloin on mun tipaton?

                                                 Ja miltä se tuntuu?

 

Tänään:

* ei ostettua alkoholia

* 5×0,33l lonkero

* kaksi korkkaamatonta pulloa viiniä edelleen olemassa

* ei palautettuja pulloja, ei baarihinkua, ei krapulaa

* tähän blogiin (eli alkoholiin) liittyviä ajatuksia jokunen ja muutama lisää

* halua juoda tai tulla humalaan; ei erityisesti ensimmäistä, jälkimmäistä ei ollenkaan

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Diippiä shittiä.

Otinko ensimmäisen askeleen, kun päätin kirjoittaa? Ja jos otin, niin… mihin suuntaan.

 

Mua on joskus mietityttänyt kovastikin oma alkoholinkäyttö enkä tokikaan usko, että olen ainoa. En halua kuitenkaan jostain syystä tässä hetkessä enää tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki on hallinnassa, tää vaan nyt tuntuu tältä, en mä mikään alkoholisti ole. Mutta silti en tiedä, olenko ja sitä haluan täällä pohtia. Uskon, että tämä asia ja moni muu selkiytyy, kun kirjoitan ja mietin. Ehkä siellä ruudun toisella puolella on myös joku, jolla on mulle joku sana tai ajatus. Tai joka tarvii tätä blogia yhtä paljon kuin minä. Tai oikeastaan mä pelkään, että tuun tarvimaan tätä. Tai toivon, että tämän tarvitseminen riittää. Mä tunnen (ja toivon), että joku muutos on kuitenkin jo tapahtumassa. Ja mä toivon, että täällä saan siihen voimaa ja puhtia. En halua millään tasolla hukata elämääni enempää, koska siltä musta nyt tuntuu. Mun elämä valuu hukkaan.

 

Ja voi kyllä, pelkään tän blogin kirjoittamista. Mitä jos joku tunnistaa mut? Mitä jos mä opin itsestäni jotain, mitä en halua tietää?

 

Mun kuva alkoholistista ei enää ole se perinteinen spurgu. Se voi olla tavallinen, työssäkäyvä ihminen, joka hoitaa laskut ja lapset ja näyttää siistiltä. Tämä oivallus herätti ensimmäisen epäilyn. Tietysti myös se, että rahat on aina tiukilla, kauppaan menee kymppejä, vaikka vain peruselintarvikkeet hakisi. Ja ne siiderit siihen kylkeen. Ja pari lonkkua.

 

Mun kuvan alkoholisti salailee juomistaan. Sillä on jemmapullo. Tai kaksi. Se ottaa juhlissa yhden tai kaksi enemmän kuin kertoo. Ja sitä ennen kotona pari. Ja juhlien jälkeen. Sammuu pesemättä hampaita ja poistamatta meikkejä. Aamulla poskella on kuolan lisäksi painauma pullon korkista ja kebabsuikale. Alkoholistin käsi ojentuu hakemaan krapula-aamuna sängyn viereen illalla kesken jäänyttä keppanaa. Pullon kaulaa pitkin kiivennyttä ja pulloon juuri livahtanutta hämähäkkiä alkoholisti ei huomaa. Kulaus. En tunnista itseäni. Epäilys hälvenee.

 

Otan kulauksen lonkkua ja jään miettimään.

Tänään:

* 4×0,5l ostettua lonkeroa, n. 9e (Niistä yksi annettu pois, koska ”palautus”.)

* kotona 5×0,33l lonkeroa ja 2 ploa punkkua

* 2×0,5l juotu, kolmas (ja viimeinen) menossa.

* aika monta alkoholiin liittyvää ajatusta

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli