Pakotan itseni pysymään tässä.

Join eilen sixbackin lonkeroa. Aamulla oli tosi kova morkkis, päätäkin särki. Jotenkin alkaa hahmottua tämä kuvio kaikessa kauheudessaan.

Ystävä lähti iltakahvilta äsken ja ennenkuin ovi ennätti sulkeutua, vilkaisin kelloa; ennätänkö vielä kauppaan. Päätin jo aamulla, että tänään en juo. Kun kävin ruokakaupassa, päätin, etten osta. En ostanut. Onhan mulla sitä viiniä, jos… Jos mitä? Jos en oikeasti voi olla juomatta? Ihan tottako en voisi olla juomatta? Olen leikitellyt ajatuksella, että ostan jatkossa vain yhden pullon tai tölkin kerrallaan. Se olisi jo muutos parempaan. Mutta se lipsahtaa siitä niin helposti taas siihen pariin kolmeen. That’s also a t-shirt I already have.

Miten voi ihmisellä olla näin helpottunut olo, kun kello pyörähtää yli yhdeksän? Uskomatonta. En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Jotenkin mä uskon, että viinitkin pysyy korkkaamatta. Hain jo lemppariteemukin kaapista ja hyvää teetä esille. Vichyäkin on jääkaapissa. Aivan kuin urheilusuoritukseen valmistautuisin…

Mun toimintasuunnitelma toistaiseksi on tämä:

– vuorokausirytmi kuntoon, alan taas tehdä käsitöitä ja lukea. Katson telkkaria enemmän, notkun koneella vähemmän. Ja juon teetä ja teetä ja vichyä ja vichyä. Ja jos koville ottaa, ostan Pommacia.

Mä en tiedä, milloin tai miksi mun juominen alkoi. Enkä tiedä, onko tämä oikea tapa saada asiaa hallintaan. Mä olen huono totaalisesti kieltäytymään mistään ja elättelen (ehkä typerääkin) toivetta, että ei tarvitsisi luopua alkoholista kokonaan. Mutta jos tarve vaatii, teen sen. Luulisin.

Ensin haluan selvittää, mistä tässä mun iltatissuttelussa oikein on kysymys.

Eilen:

– Ostettu ja juotu six pack lonkeroa. Ei siitä sen enempää. Ja jepujep, toissapäivänä join sen kolmannenkin. Sillä tavalla.

Tänään:

– Ei ostettua eikä juotua alkoholia. Edellisestä alkoholittomasta illasta ehkä viikko.

– Alkoholiin liittyviä ajatuksia useampikin, suurin osa surullisia.