Tipaton.
En ole ikinä viettänyt tipatonta.
Vahingossa, huomaamatta, ajattelematta niin on varmasti joskus käynyt. Silloin, kun alkoholin käyttö oli satunnaista. Silloin, kun ajatteli, ettei mun tarvi todistella mitään.
Pari kolme vuotta sitten radiossakin, tai ehkä jossain lehdessä, oli asiaa tipattomasta. Niinkuin varmasti on ja on ollut joka vuosi. Tipattomalla ei kuulemma ole väliä, se ei ole tarpeen, jos käyttää alkoholia normaalisti. Ei tarvitse todistella mitään, jos alkoholi ei ole ongelma. Vaikka toki kaikille tekee hyvää olla ilman alkoholia, mutta jos se ei ole ongelma, ei tarvitse tehdä numeroa siitä, ettei juo lasillista viiniä kuukauteen. Mä olen perustellut mun tipattoman tammikuun viettämättömyyttä aina sillä, että jos haluan, voin kyllä hyvinkin olla juomatta kuukauden, mutta mulla ei ole tarvetta todistella kenellekään, että pystyn siihen.
Mä kerran mainitsin ystävälle sivulauseessa, ajattelematta, että en ole kuluneella viikolla juonut mitään. Ystävä ehkä hämmentyi. Minä nolostuin mielessäni. Ääneen vitsailin asiasta. En muista miten, mutta en myöskään muista kummankaan kovasti nauraneen.
Mä en vedä hirveitä päätyjä enkä ördää missään. En ole juhlissa se viimeinen, joka haluaisi vielä jatkot jonnekin tai ainakin lisää viinaa. En ole se, joka on ensimmäisenä lärvit tai joka ei humallu millään. En aloita aamua alkoholilla krapulasta kärsiessäni. En käyttäydy sopimattomasti (jos ei vaakamamboa randomisti lasketa, mut siihen en sorru joka kerta ja voisin sortua muutenkin… Note to self; aihe seuraavalla blogille), en riitele enkä hauku ihmisiä; omia enkä vieraita. En käyttäydy väkivaltaisesti, en huuda, itke, oksenna, sammu. En ole alkoholisti. Voin olla juomatta, jos haluan.
Voinko? Haluanko? Milloin on mun tipaton?
Ja miltä se tuntuu?
Tänään:
* ei ostettua alkoholia
* 5×0,33l lonkero
* kaksi korkkaamatonta pulloa viiniä edelleen olemassa
* ei palautettuja pulloja, ei baarihinkua, ei krapulaa
* tähän blogiin (eli alkoholiin) liittyviä ajatuksia jokunen ja muutama lisää
* halua juoda tai tulla humalaan; ei erityisesti ensimmäistä, jälkimmäistä ei ollenkaan