ystävistä
Oon viime aikoina miettinyt sitä miten hienoja kavereita mulla on, ja ajattelin että ehkä tänään on sopiva ajankohta avautua asiasta. Kaukaa näkee lähelle, ja nyt kun kaikki kaverit on levinneet pitkin Suomea, on ystävyyttä oppinut arvostamaan entistä enemmän.
En oo enää yläasteen jälkeen harrastanut kavereiden luokittelua parhaiksi ja toisiks parhaiksi tms, mutta on ne tietyt ihmiset jotka on sellasia hyviä ystäviä.
Tässä niitä tulee:
Kerttu. Yksi niistä ihmisistä joille oon elämässäni eniten kiitollinen. Ollaan tunnettu päälle neljä vuotta ja tultu alusta asti tosi hyvin toimeen ja ymmärretty toisiamme. Kertun tavattuani oon tullut noin 100 kertaa onnellisemmaksi, johtuen tietysti omasta itsenäistymisestä ja henkisestä kasvusta, mutta myös siitä että on ollut kaveri jonka kanssa voi olla ihan vaan oma itsensä. Kerttu on ottanut miut elämäänsä niin avoimesti, että tästä kaveruudesta on tullut melkeimpä sisaruussuhde. Kertun kautta oon tutustunut Timppaan, Hannuun ja Mikoon, ja tällä meidän hyvällä porukalla on missä vaan sellainen olo kuin olisi kotona. Rautatienkadun vuodet oli aivan ihania, ja hyvällä porukalla vietetyt villit ja ”villit” viikonloput parasta!!
Tämän uusioperheeni lisäksi oon tutustunut Kertun kautta moniin muihinkin ihaniin ihmisiin, tässä hyvä esimerkki:
Linda. Wanha reissukamu ja pätevä keittiöpsykologi. Lindankin oon nelisen vuotta tuntenut, mutta hyviä kavereita ollaan oltu ehkä pari-kolme vuotta? Täytyy myöntää, etten ihan tarkkaan muista miten lämmettiin toisillemme, kutsuin Lindan joskus luokseni kokkailemaan ja kohta oltiinkin rinkat ojossa Espanjassa?? Ollaan oltu usein samanlaisissa elämäntilanteissa ja pohdittu samanlaisia asioita, joten syvällinen asioiden vatvominen on aina ollut rakas yhteinen harrastus. Toisaalta taas meidän huumorintajut kohtaa iloisesti, ja ajan myötä syntyy aina vaan lisää uusia ja uljaita hurujuttuja. Lindalle voikin sanoa mitä vaan (vakavasti ottaen tai huruillen), se kyllä ymmärtää. Taidetaan edelleen olla ainoat ihmiset jotka arvostaa ja pitää yllä P-runoutta…
TAMKissa viettämäni vuoden parasta antia:
Elisa. Oon tosi iloinen että ollaan miun koulunvaihtamisen jälkeenkin pidetty niin hyvin yhteyttä ja tutustuttu vielä entistä paremmin. Elisasta tarttuu minuunkin sellasta energiaa ja iloisuutta, että ollaan yhdessä vietetty monia hauskoja päiviä ja tutustuttu uusiin ihmisiin. Toivoisin että nähtäs jatkossa vielä useemmin ja pidettäis myös yllä kaikkia hienoja luomiamme perinteitä!
Täällä uudessa koulussakin oon saanut paljon uusia kavereita (PALJON enemmän kuin olisin odottanut), ja tuntuu että täällä Lepaalla tutustuu uusiin ihmisiin vähän väliä. Uusista luokkakavereista läheisimmäksi on tullut Miisa, josta näin heti että tuossa on hyvä kaveri mulle, ja joka on varmaan maailman suloisin tyyppi.
Vanhoista kavereista läheisimpänä on säilynyt Tinja, ja oon tosi onnellinen että ollaan vieläkin pidetty niin hyvin yhteyttä (toivoisin että olisin nuorempana tajunnut säilyttää itselläni enemmänkin vanhoja kavereita). Tampereelta (tai siis Kertun kautta) löytyneitä muita hyviä kavereita on myös Ilona ja Ritva, joita on aina yhtä ihanaa nähdä. TAMKista hyväksi ystäväksi muodostui myös kreikkalainen Olina, jota toivottavasti pääsen näkemään tänä kesänä. :–)
Pus puss kaikille :-***