Kirjojen vuosi 2016
Omituinen vuosi 2016 on hyvästelty ja vastaanotettu 2017. Monet asiat jäivät tältä vuodelta saavuttamatta (en valmistunutkaan), mutta kirjoja sain sentään luettua. Takana on yhteensä 32 luettua kirjaa, jos mukaan lasketaan pari vanhaa tuttua, jotka luin uudestaan. Luin enimmäkseen fiktiota, hitusen asiaproosaa, kaksi elämäkertaa, yhden näytelmän enkä ollenkaan runoja. 32 teoksesta yhdeksän on miesten kirjoittamia, yhdeksän kotimaista teosta ja vain viisi romaania käännetty jostain muusta kuin englannin kielestä.
Meillä koiratkin ovat olleet ahkeria lukemaan
On mahdottomuus nimetä yhtä ainoata lempparia kuluneelta vuodelta, mutta parhaimmistoon kuuluvat John Williamsin Stoner ja Hanya Yanagiharan A Little Life, jotka olivat varmasti vuoden koskettavimmat lukukokemukset. Hämmentävin taas oli Johannes Ekholmin Rakkaus niinku. En vieläkään osaa sanoa, oliko se hyvä vai ärsyttävä, mutta se on ehkä sen tarkoituskin. Bea Uusman Naparetki. Minun rakkaustarinani oli vangitseva ja mielenkiintoinen. Myös Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni ja Emma Clinen Tytöt olivat odotusten arvoiset.
Odotettu pettymys oli uusi Harry Potter –näytelmä Harry Potter and the Cursed Child, mutta pitihän sekin lukea silti. Aika on myöskin ajanut Riikka Pulkkisen ohi, enkä päässyt hänen uusimpaan kirjaansa täysin sisälle.
Vuoden 2016 parhaimpana kirjasaavutuksena pidän kuitenkin sitä, että olen ollut mukana perustamassa ja ylläpitämässä elämäni ensimmäistä lukupiiriä. Tänä vuonna lukupiirissämme luettiin kuusi eri teosta, joista suurimmaksi etapiksi nousi ehdottomasti Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, sillä ilman vertaistukea en varmasti olisi saanut sitä loppuun asti, vaikka se mielenkiitoinen olikin. Nyt on sekin virstanpylväs elämässä selätetty sitten. Kokeilin myös muutamaa eri e-kirjapalvelua ja taisin vähän innostua äänikirjoista. Silti fyysinen paperikirja edelleen on minulle se ainoa ja oikea ja rakkain.
Lukupiirin kokoontumisiin kuuluu olennaisesti hyvät eväät
Pidän itseäni yleensä monipuolisena lukijana, mutta vuoden luetut kirjat pilkottuna statistiikaksi kertoo jotain muuta. Luin edelleen enemmän uutta kuin vanhaa kirjallisuutta, enemmän käännettyä kuin kotimaista ja enemmän naisten kirjoittamia kirjoja. Mukaan ei mahtunut tänä vuonna kovin paljon teoksia, joiden kirjoittaja tai päähenkilö ei olisi valkoihoinen tai uskonnoltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan jotain muuta kuin itse olen.
Mitä vuonna 2017? Asetan itselleni ensi vuoden tavoitteeksi lukea enemmän kirjoja ympäri maailmaa, ei pelkästään läntisen maailman romaaneja. Haluaisin tarttua myös enemmän runoihin, novelleihin ja sarjakuviin. Naisten kirjoittamia teoksia aion lukea edelleen, sillä haluan tukea naisten ääniä, mutta myös muunsukupuolisten kokemukset kiinnostavat.
Eräs ystäväni julisti vihdoinkin lukevansa Anna Kareninan, ja niin muuten aion lukea minäkin.