Oodi korvapuustille!

Kanelintuoksuista korvapuustipäivää kaikille!

Miksiköhän kaikki merkittävät leivonnaispyhät sattuvat talveen? Ehkä talven pimyden ja ankeuden takia? Jouluna on piparit ja helmikuussa Runebergintortut ja laskiaispullat. Seuraavaa merkkipäivää saa odottaa pitkälle lokakuuhun. Mutta odotus päättyköön, sillä tänään se vihdoin taas on: nimittäin kansallinen korvapuustipäivä! 

Korvapuusti – tuo perinneleivonnaisista jaloin. Parhaimmillaan korvapuusti on tietenkin uuninlämpimänä, eli ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos puusteja sattuu menemään ääntä kohti kerralla useampikin.

Minulla ei ole mitään salaista luottoreseptiä. Korvapuustin himossa päädyn yleensä vain selaamaan erilaisia ohjeita netistä. Annan kuitenkin kaksi vinkkiä. Ensinnäkin täytettä pitää olla reilusti. Mikään ei ole niin ankea kuin kuiva korvapuusti. Älä siis pihistele, vaan mieluummin vaikka tuplaa ohjeessa vaadittu määrä. Toiseksi, en käytä taikinassa ollenkaan kananmunaa. Minusta taikinasta tulee silloin kuohkeampi. Korvapuustin voiteluun kananmuna sen sijaan on ehdoton.

(Nyt vietetään myös eläintenpäivää ja vanhustenviikkoa, mutta eläimet ja vanhukset ovat vaarassa jäädä korvapuustin varjoon. Muistakaa tarjota puustia myös mummoille ja papoille. Eläimet ehkä pärjäävät ilmankin.) 

Korvapuusti on vielä niin kaunis ja valokuvauksellinenkin!

Pitäisi olla kyllä enemmän tällaisia hyvänmielen juhlapäiviä kakuille ja pullille. Ja naisille. Miksei Minna Canthin kakku ole vielä suuren yleisön juttu? Enemmän liputuspäiviä naisille ja leivonnaisille!