Onnen algoritmi

Olisin niin hirveän kamalasti halunnut pitää tästä kirjasta. Siis totta kai olisin. Kirjan nimi on Onnen algoritmi (alkuteos Happiness for Humans) ja siinä kerrotaan karanneista tekoälyistä, jotka ottavat tehtäväkseen saattaa kaksi ihmistä romanttisesti yhteen!

En ole mikään romantiikan suurkuluttaja, mutta en myöskään millään tavoin immuuni hyvin kirjoitetulle romanttiselle tarinalle, päinvastoin. Varsinkin jos siinä on mukana tekoäly tai jotain muuta jännää, joka vetoaa herkkään nörtinsieluuni. Mutta…

Onnen algoritmi alkoi tosi hyvin ja houkuttelevasti niin kuin kevyen kesälukemisen pitääkin, ja odotin kovalla innolla, mitä päähenkilö-Jenin ja tekoäly-Aidenin elämässä seuraavaksi tapahtuukaan.

Aiden, yksi kirjan tekoälyhahmoista, on ihan hauska ja mielenkiintoinen kaikkine pohdintoineen ihmisluonnosta. Ei hän välttämättä hirveän uskottava ole, mutta uskottavuus ei nyt ylipäätään ole asia, jota tältä genreltä odottaa.

Ihmiset jotka Aiden ja hänen tekoälykaverinsa Aisling (paljon tylsempi ja persoonattomampi) haluavat saattaa yhteen, ovat nimeltään Jen ja Tom. Hirveästi muuta sanottavaa heistä ei sitten olekaan, mikä ei ole hyvä asia, jos ja kun heidän on tarkoitus olla tämän romantillisen tarinan päähenkilöt, joiden puolesta lukijan pitäisi tuntea kaikenlaista odotusta ja kutkuttelua.

Heidän romanttinen roihahduksensa on niin norminmukainen ja tylsä, ettei sitä pelasta edes kolmas pahistekoäly, joka haluaa heitellä hyvinkin dramaattisia kapuloita orastavan romanssin rattaisiin. Sitä paitsi seksin kuvaaminen, tuo fiktion kirjoittamisen kieltämättä vaikein osa-alue, jää monimerkityksisten vihjailujen ja puujalkavitsien varaan. Äää.

Onnen algoritmi oli kyllä päähenkilöiden välisiä romanttisia hetkiä lukuun ottamatta ihan sujuvaa luettavaa. Välillä naurattikin vähäsen. Jaksoin lukea loppuun asti ja peruskivaa kesälukemista oli. Mutta eihän tää nyt mitään romantiikan ilotulitusta ollut, eikä sen paremmin mitään terävää analyysiä ihmisen ja teknologian suhteestakaan. Vaihdellen ihan kiva ja vähäsen tylsä ja ehdottomasti melkoisen pitkä pintaraapaisu sinne sun tänne.

Jään odottamaan jatko-osaa, jossa Jen hoksaa olevansa oikeasti rakastunut siihen tekoälyyn!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *