Laura Paloheimo: Puppiduu
Laura Paloheimo: Puppiduu (Otava, 2016)
Suomalainen chick lit on kokonaisuudessaan mulle uusi tuttavuus, jota olen lukenut oikeastaan vasta tänä vuonna. Laura Paloheimon Puppiduu (joka löytyi kirjaston pikalainahyllystä ja jonka siten ahmaisin viikossa sekä pakon edessä että ihan omasta halusta) olikin erityisen ilahduttava uusi tuttavuus. Kirjailijan aiemmat teokset menevät saman tien tämän kevään ja kesän lukulistalle.
Lukuhaasteessa tämä saa mennä kohtaan kirjassa mukana Marilyn Monroe, vaikka on ehkä hieman kyseenalaista, voiko niin ajatella vai ei. Toisaalta kirjassa ei ole yhtään Marilyniä, toisaalta peräti kolme.
Puppiduun päähenkilö Jane on sisustussuunnittelija, joka on työskennellyt baarien ja hotellien ynnä muun sellaisen parissa, ja nyt sitten hän on saanut työn alle vanhan rantahotellin uudistamisen. Eikä minkä tahansa rantahotellin, vaan se sijaitsee Enkeltensaaressa, jonne turistit tulevat bongailemaan enkeleitä ja valopalloja ja henkistä kasvua, ja henkisyyden ilmapiiri saa lisäbuustia vielä saarella sijaitsevasta luostarista ja sen munkeista. Ja suklaasta. Ja viinistä.
Totta kai tarina on pullollaan myös romant-, ei kun seksiä, mutta musta oli tosi ilahduttavaa, ettei tämä kuitenkaan ollut pelkkää miehenmetsästystä ja romanttisia haaveita kannesta kanteen, vaan keskeisessä roolissa on tapahtumapaikka ja sen tunnelma ja Janen työ ja kaikki, mitä niihin liittyy. Vaikka en itse olekaan yhtään enkelienergiaihmisiä, jäivät mielikuvat ihanasta Enkeltensaaresta, sen taivaanrannanmaalareista ja idyllisestä rantahotellista johonkin mielennurkkaan elämään ehkä aika pysyvästi.
Aina ei tarvitse kirjoittaa hirveän vakavasti jättääkseen jäljen.