Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä (WSOY 2015, suom. Irmeli Ruuska)
Ihanaa, kun saa lukea ulkona auringonpaisteessa, omassa pihassa, leikkipuiston penkillä, ihan missä vaan. Kirja kulkee mukana kaikkialle, kun tarkenee lukea paljain käsin eivätkä sivut (tai Kindle) kastu, kun ei edes sada! Kevät! Kesä!
Himoshoppaaja tähtien tiellä on sarjan (toistaiseksi?) toiseksi viimeinen osa, ja tällä hetkellä viimeinen suomennettu osa. Seuraava osa, Shopaholic to the Rescue, ilmestynee suomeksi kesällä.
En oikein osaa selittää, miksi olen tykännyt Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjasta. En ole erityisen kiinnostunut muodista, vaatteista, shoppaamisesta (tai okei, ehkä olen, mutta shoppaan pääsääntöisesti jotain muuta kuin muotia, esimerkiksi kirjoja) eivätkä muhun yleensä vetoa himoshoppaaja-Beckyn kaltaiset höpsöt, säheltävät ja ajattelemattomat mutta silti hyväsydämiset päähenkilöt. Mutta jostain syystä olen silti lukenut koko sarjan (no, lukuun ottamatta näitä kahta viimeistä osaa) ja Sophie Kinsellan muunkin tuotannon lähes kokonaan. Tykkään kirjojen kevyestä, nokkelasta kielestä ja myös niiden suomennoksista. Luin niitä paljon opiskeluaikanani (tai no, yhtenä opiskeluajoistani), joten ehkä niiden lukemiseen liittyy kivoja opiskelumuistojakin.
Kahdesta uusimmasta Himoshoppaaja-kirjasta olen kuitenkin kuullut lähinnä huonoa, joten ne olivat jääneet lukematta, vaikka monta kertaa olen ollut painamaisillani Kindlellä osta-nappulaa. Mutta nyt kun Himoshoppaaja tähtien tiellä oli tarjolla kirjaston pikalainahyllyssä, pakkohan se oli lainata.
Kirjan alku vaikutti hyvältä, juuri sellaiselta kuin edellisetkin, hauskalta ja kivasti kirjoitetulta ja hyvin suomennetulta, kevyeltä ja sopivasti kiinnostavaltakin. Kirjassa Becky on miehensä työn vuoksi Los Angelesissa ja haaveilee filmitähtien tapaamisesta ja urasta Hollywood-tähtien stylistinä. Beckyn hyväuskoisuus ja hölmöys välillä vähän turhauttaa, mutta ei se mitään, sehän kuuluu asiaan ja päähenkilön luonteeseen.
Mutta plääh.
Tiedän kyllä, etteivät Himoshoppaajat ole tai yritä olla missään feministisen kirjallisuuden aallonharjalla ja ettei kaiken kirjallisuuden todellakaan tarvitse olla erityisen tiedostavaa ja niin edelleen, mutta silti mun mielestäni se, miten Himoshoppaaja tähtien tiellä käsittelee naisten (no, myönnettäköön, että yhden naisen, mutta silti) urapyrkimyksiä ja niiden merkitystä ja seurauksia ja suhdetta (miespuolisen) puolison työhön on vähäsen.. no…
Ja se loppu. Siis okei, Himoshoppaaja tähtien tiellä onkin jo saanut jatko-osan (totta kai, kun kerran Hollywoodissa ollaan), mutta siitä huolimatta olin hieman pettynyt, kun kaikkien mun mielestäni kiinnostavien asioiden ratkaisut jäivät jatko-osaan. Onneksi jahkailin ja luin kirjan vasta nyt, kun jatko-osakin on jo julkaistu (englanniksi, käännöstä saa vielä hetken odottaa). Loppuun jäi sellainen cliffhanger, että jatko-osa (eli se Shopaholic to the Rescue) on pakko lukea. Ilmeisesti kaikessa ärsyttävyydessäänkin strategia on toimiva (=lukija lukee seuraavankin osan), mutta silti mun mielestäni lukijaparalle, tai ainakin mulle, olisi pitänyt antaa jo tämän osan lopussa vähän isompi karkki. Yhyy.