Hevoskirjakesä, osa III: Laukkaa kauas, Lumitähti
Marvi Jalo: Laukkaa kauas, Lumitähti (Tammi, tämä kappale oli kolmas painos vuodelta 1990, ensimmäinen julkaistu 1981)
On kesä, Innan paras ystävä on muuttanut Ruotsiin, Innalla ei ole muuta seuraa kuin naapurin isännän laiska, äkäinen, joutilaaksi jäänyt työhevonen Joonas, jolla hän alkaa ratsastaa. Innan isän kertoma tositarina vanhan talon raunioista, Innan lukemat seikkailukirjat ja yksinäiset ratsastusretket inspiroivat Innan luomaan mielikuvitusmaailman, jossa hänellä on ystävä, jonka kanssa yhdessä ratsastetaan ja kesytetään villihevosia ja jossa Joonas onkin uljaasti laukkaava Lumitähti. Lähistöllä on myös ratsastuskoulu, mutta sen hevoset ja ratsastajat oikeine ratsastusvarusteineen vaikuttavat kovin hienoilta vanhaan työhevoseen verrattuna…
Tykkäsin hurjasti Innan ja Joonaksen tarinasta lapsena ja tämä vetosi aikuiseenkin lukijaan. Hevoskirjoilla on usein vähän sellaisen kevyen, pinnallisen heppatouhuilun, ilmiselvien juonenkäänteiden ja nopeasti vasemmalla kädellä kirjoitetun kirjallisuuden maine, mutta Laukkaa kauas, Lumitähti on hevoskirja, jolla mun mielestäni on kirjallisiakin ansioita. Sen kieltä on kiva lukea, dialogi on sujuvaa, ja sekä nuoret että aikuiset henkilöhahmot tuntuvat aidoilta. Kerronta on rakennettu sillä tavoin, että Innan mielikuvitusmaailma ja tosielämän tapahtumat kietoutuvat yhteen matkan varrella ja loppuratkaisussa. Suurta ihmissuhdedraamaa ja uskomattomia seikkailuja ei ole, Laukkaa kauas, Lumitähti on vähän arkisempi mutta siitä huolimatta tai sen vuoksi mukaansatempaava tarina. Jos tänä kesänä pitäisi lukea vain yksi hevoskirja, tämä voisi olla se.
