Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa (Otava, 2016)

Kuka kuolleista palaa on Karl-Axel Björkistä kertovan dekkarisarjan kolmas osa. (Taas kerran hyppäsin sarjaan keskeltä mukaan, koska löysin uusimman osan pikalainahyllystä käväistessäni nopeasti kirjastossa – samalla tavalla kävi äskettäin myös Vera Valan Milanon nukkemestarin kanssa. Tietämättömyys henkilöiden aiemmista vaiheista ja ajoittainen epäselvyys päähenkilön suhteesta joihinkin sivuhenkilöihin ei haitannut lukunautintoa tai juonen seuraamista, mutta silti varmaankin olisi suositeltavaa aloittaa sarjan lukeminen alusta.)

Tämä Hämeen-Anttilan dekkarisarja sijoittuu 20-luvun Helsinkiin, ja Kuka kuolleista palaa -kirjassa onkin kiehtovan tarkkaa, yksityiskohtaista kuvausta sen ajan kaupungista ja sen elämästä ja erilaisista ihmisistä. Sisäkansissa on sitä paitsi hienot kartat, joista voi katsoa, missäpäin milloinkin sattuu ja tapahtuu ja missä kukakin asuu. Kirja on muutenkin ulkoisesti kivannäköinen, -muotoinen ja -tuntuinen – ja sehän muuten on ennestään tuntemattoman kirjan osto- tai lainauspäätöksessä tärkeämpää kuin toisinaan haluaisi tunnustaakaan (Hämeen-Anttila kirjailijana oli kyllä ennestään tuttu, mutta sitä en tiennyt, että hän oli alkanut kirjoittaa historiallista dekkarisarjaa). 

Dekkarijuoni tulee historiallisen hienouden ja karttojen tutkiskelun lisäksi melkeinpä bonuksena päälle. Tässä kirjassa selviteltävä rikos on tuhopolttojen sarja sekä erääseen niistä liittyvä murha. Tykkäsin myös siitä, että tässä oli pohtimista, selvittelyä, ongelmanratkaisua ja ihmissuhteita enemmän kuin hurjaa menoa, takaa-ajoa ja raakoja murhia. Ei ehkä ykkösvalinta sellaiselle, joka haluaa hyytävää jännitystä ja toimintaa, mutta sopii erinomaisesti meille, jotka olemme viime vuosina (vuosikymmeninä? 😀 ) vähän väsähtäneet dekkarigenreen ja vauhtiin ja väkivaltaan ja realismiin ja raakoihin yksityiskohtiin, mutta muistamme kyllä aikoinaan innoissamme ahmineemme Agatha Christietä ja muita whodunnit-henkisiä hidastempoisempia dekkareita. Tykkäsin tarpeeksi, aion lukea myös sarjan muut osat, kunhan ne jossain osuvat käsiin.