Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava, 2016)

 

Ostin tänä vuonna Helsingin kirjamessuilta kolme kirjaa: yhden lahjaksi, yhden lapselle ja yhden itselleni. Paras mahdollinen maailma oli se mun oma kirjamessukirjani. (Itse asiassa luin kirjan oikein ahmien parissa päivässä kirjamessujen jälkeen, mutta työkiireiden ja muun yleisen sähläämisen vuoksi en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä – tai mistään muustakaan – tänne blogiin.)

 

Paras mahdollinen maailma on sellainen kirja, jonka sisällöstä ei oikein voi sanoa mitään, koska silloin tulisi väistämättä paljastaneeksi jotain sellaista, jonka soisi paljastuvan lukijalle vasta hänen lukiessaan. Voin oikeastaan vain sanoa ympäripyöreästi, että (mun mielestäni) se käsittelee muureja.

 

Yksi päähenkilöistä, Aurelia, on näyttelijä, joka on syntynyt Berliinin muurin murtuessa ja joka on kirjan alussa saanut roolin Berliinin muuria käsittelevässä näytelmässä, samaisella muurilla on monenlaisia rooleja kirjan eri hahmojen menneisyydessä, mutta toisaalta kaikilla on elämässään myös jonkinlaisia vähemmän konkreettisia muureja, ja tarinan eri vaiheissa niiden takana lymyillään tai niiden yli kiivetään tai kurkistellaan tai niitä vahvistetaan tai niitä murretaan. Muutamat käänteet olivat vähäsen arvattavia, mikä aavistuksen verran harmitti, ja teksti on Pulkkiselle tavalliseen tapaan vähän monimutkaista, monitulkintaista ja mahtipontistakin (minä olin kuvittelevinani näyttelijä-Aurelian ja hänen kollegoidensa pohdinnoissa toisinaan kenties vähäsen jonkinlaista kirjailijan itseironiaa, mutta voi olla, että se oli ihan vain omassa päässäni johtuen omista fiiliksistäni Pulkkisen tekstejä kohtaan). Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tämä on Pulkkisen oma kirjoittajan ääni eikä siten mitään taiteellisuuden yliyrittämistä, ja pidin tästä kirjasta tosi paljon.

 

Useimmiten lainailen kirjoja kirjastosta, mutta Paras mahdollinen maailma on kiva teos omaan kirjahyllyyn ostettuna siinäkin mielessä, että siitä varmasti saa jotain ihan uutta irti, jos ja kun sen joskus lukee uudestaan. Ja nyt tekee ihan mieli lukea uudestaan muutkin kirjahyllyssäni olevat Pulkkisen kirjat. (Siellä lienevät ainakin Totta ja Vieras ja ehkä Raja.)