Anneli Poukka: Nuku nuku nurmilintu

Anneli Poukka: Nuku nuku nurmilintu. Myllylahti 2012.

Tämän nappasin joulun alla äidin kirjahyllystä lainaan ihan vain kansikuvan vuoksi. Sininen luminen yö, hiljainen kylätie, ainoana väripilkkuna punaiseen pukeutunut pikkulapsi yksin yössä. Kas tässä:

(Pahoittelen kuvassa esiintyvää tonttua, joka ehkä pilaa kansikuvan tunnelmaa. Mutta kun… lapsiparka näytti niin kovin yksinäiseltä ja eksyneeltä, että laitoin sille tonttukaverin.)

Nuku nuku nurmilintu on henkilövetoinen, hidastempoinen dekkari, jossa on tietenkin rikosmysteereitä pohdittavaksi, mutta joka yhtä lailla kertoo pienen kyläyhteisön ihmisistä ja salaisuuksista. Mun mielestäni ehkä keskeisintä olikin se, mitä kyläläisistä paljastuu, jopa keskeisempää kuin se, mikä oli rikos ja kuka sen teki. Minä tykkäsin, mutta jos sattuu olemaan vauhdikkaiden actionpläjäysten tai hyytävänpelottavien rikostarinoiden ystävä, tämä ei ehkä ole ykkösvalinta lukulistalle.

Päähenkilönä on poliisi Hannula, josta kertoo myös kirjailijan aikaisempi romaani Syyllinen, syyllisempi, syyttäjä. Sitä en ole lukenut, mutta se ei millään lailla haitannut mukaan pääsemistä, vaikka Hannulan omat mietteet ja elämä olivatkin aika isossa roolissa.

Keskeisenä teemana tarinassa pyörivät lapset ja lapsuus; lapsuus ja aikuisuus, lasten ja aikuisten elämät, niiden leikkauspisteet, vanhemmuus.

Irrallisena yksityiskohtana silmiin pisti vähäsen se, että jotenkin aivan tarinan aiheista ja teemoista ja tapahtumista irrallaan henkilöt useampaan otteeseen tarjoilivat mielipiteitään eräistä ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista. Oletan, että näiden dialogien tarkoituksena oli tuoda esiin jotain henkilöistä ja yhteisöstä, jossa he elävät, mutta mulle lukijana ei jäänyt sellainen fiilis, että nyt henkilökuva luontevasti syvenee, vaan enemmänkin tuli se tunne, että kirjoittajalla on syystä tai toisesta ollut halu tuoda näitä asioita keskusteltavaksi, vaikka ne eivät solahtaneetkaan sujuvasti juuri tähän kertomukseen ja jäivät jotenkin osoittelevasti pinnalle kellumaan.

Mutta noin kaiken kaikkiaan, hyvä että tuli luettua. :)

Tämä kirja ei nyt pääse mukaan lukuhaasteeseen, vaikka olisikin ehkä sopinut johonkin kohtaan, koska ehdin saada tämän loppuun jo vuoden 2015 puolella, ja lukuhaaste on vuodelle 2016…