Catherine Sanderson: Petite Anglaise

Catherine Sanderson: Petite Anglaise (Tammi, 2008, suom. Turun yliopiston suomentajaseminaari)

Petite Anglaise -kirjan kirjoittaja Catherine Sanderson on aikoinaan kirjoittanut blogia nimellä Petite Anglaise ja sitten julkaissut eräänlaisen muistelmateoksen ajoista, jolloin hän on muuttanut asumaan Pariisiin ja ryhtynyt pitämään blogia elämästään siellä.

Petite Anglaisen blogi ei ole mulle tuttu (en edes tainnut juurikaan lukea blogeja yli kymmenen vuotta sitten), mutta otin kirjan kirjastosta luettavaksi, koska siinä oli kiva kansi ja takakansiteksti lupaili, että siinä englantilainen kirjoittaja kertoo ihastumisestaan Ranskaan ja Pariisiin, sinne muuttamisesta ja siitä, millaista elämä siellä pienen lapsen äitinä on. Mainitaan myös jotain rakastumisesta, mutta ei se mitään. Aihe vaikutti kiinnostavalta, koska varsinkin nuorempana reissasin paljon ja olin kauhean innostunut milloin mistäkin paikasta, ja mulla on edelleenkin taipumus joskus haaveksia siitä, millaista olisi, jos asuisikin jossain ihan muualla.

Mutta Petite Anglaise kuittaa Pariisiin muuttamisen ja siellä asumisen ja elämisen oikeastaan muutamassa sivussa ja sitten ruoditaan loppukirjan verran parisuhde-, ero- ja seurustelukuvioita: nuupahtanutta suhdetta pariskunnan lapsen isän kanssa, uutta ihastusta ja suhdetta ja monimutkaisia kuvauksia siitä, millaisia järjestelyitä vaaditaan, että päästään vähän yhdessä kyhnyttelemään.

Pariisi? Tämä olisi voinut tapahtua missä vain. Pienen lapsen äitinä oleminen? Toki siitä sen verran kerrottiin, mikä oli tarpeen sen selittämiseksi, minne lapsen sai pois jaloista, jotta pääsisi huokailemaan kahden kesken uuden rakastuksen kanssa. Teksti oli kyllä ihan sujuvaa ja suomennos hyvä ja luin loppuun huolimatta siitä, että jo aika alussa kävi selväksi, että olin lähtenyt lukemaan väärin odotuksin.

Mikä harmi. Tää olisi voinut olla hyvä.

Lukuhaasteessa Petite Anglaise varmaankin käy kohtaan elämäkerta tai muistelmateos, vaikka tää ei nyt ehkä ollutkaan ihan sitä, mitä mulle tulee ensimmäisenä elämäkerroista ja muistelmista mieleen…