Kaari Utrio: Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa (Tammi, 2004).

Kas, jostain syystä Kaari Utrion jo vuonna 2004 ilmestynyt Saippuaprinsessa oli jäänyt lukematta. Luulin lukeneeni kaikki Kaari Utrion romaanit lukuun ottamatta sitä uutta Paperiprinssiä. No, ei se mitään, kaksitoista vuotta myöhässä on parempi kuin ei milloinkaan. 

Saippuaprinsessa on 1800-luvulle sijoittuva historiallinen rakkaustarina, jonka naispäähenkilö on kaunis, älykäs ja itsenäinen…

Hmm.

Ei ehkä ole tarpeen mainita, että Kaari Utrion romanttisessa kertomuksessa naispäähenkilö on kaunis, älykäs, poikkeuksellisen itsenäinen, omapäinen, rohkea… Tai että romanttinen juoni kulkee niin, että alusta asti on selvää, kenen kanssa sankarittaren on tarkoitus päätyä yhteen, ja sitten erilaisten esteiden, väärinymmärrysten, sairastumisten ja onnettomuuksien kautta he vihdoin saavat toisensa. Ja tämä ei toki koske vain Saippuaprinsessaa vaan koko romantiikan genreä.

Silti huomaan aina henkeä pidättäen odottavani, olisiko sankaritar tällä kertaa jotenkin erilainen. Tai jospa pääpari ei saakaan toisiaan! (No eihän siinä tietenkään niin käy.)

Huolimatta jokseenkin ennalta-arvattavasta romantiikkakuviosta ahmin aina Kaari Utrion kirjat päättymättömällä innolla ja ihan erityisesti rakastan näitä uudempia (eli 2000-luvun puolella kirjoitettuja, eikös ne nyt ole uusia, kun vuosituhathan vaihtui vasta tuossa eilen…), 1800-luvulle sijoittuvia. Saippuaprinsessassakin käsitellään yksityiskohtaisesti aikakauden tapoja, ihmisiä, tapahtumia, paikkoja, muotia ynnä muuta, joten ei se romantiikka kauheasti haittaa, kunhan kyhnyttelyn ja huokailun määrä pysyy kohtuullisissa rajoissa (ja mun mielestäni Saippuaprinsessassa pysyy).

Sitä paitsi Saippuaprinsessaan pääsee mukaan, vaikka sitä lukisi päivän mittaan kymmenen minuutin pätkissä. Sopii siis myös yksinäisille kahvitauoille.

Kevään tai kesän lukulistalla odottaa vielä se Paperiprinssi.

Lukuhaasteessa Saippuaprinsessa sopii ainakin kohtaan kirjassa rakastutaan.