Kirjabloggaaja hennaa
Lapsena olisin hirveästi halunnut olla tummatukkainen, koska sellaisia ovat muun muassa Ronja ryövärintytär, Uuden Kuun Emilia ja muinaiset egyptiläiset (joista innoistuin ihan hillittömästi luettuani Sinuhe egyptiläisen, tietysti). Tai jos ei tumma, niin sitten kirjojen hahmoilla on punainen tukka, kuten Peppi Pitkätossulla tai Vihervaaran Annalla.
Sopivaan hiustenvärjäysikään tultuani mulla olikin pitkään tumma tukka, mutta hiusvärien sisältö epäilytti sekä terveys- että ympäristömielessä. Sitten nuorena opiskelijatyttönä keksin kasvivärit ja hennaamisen ja olin vuosikausia punaruskea.
Nyt oltuani kymmenisen vuotta ihan omanvärinen eli maantienruskea (joka on sinänsä ihan kiva väri, mutta kyllähän nyt ihminen vaihtelua kaipaa), iski yhtäkkiä jokin keski-iän kriisi tai mikä lieneekään, ja innostuin ostamaan Ruohonjuuresta hennapaketin.
Se on tällainen (kissan kanssa):
…tai tällainen (ilman kissaa):
Paketissa on pussi hennajauhetta, josta sekoitetaan hiuksiin laitettava tahna ihan itse. Sekoitin hennajauheen kuumaan teehen. Teen tai kahvin sanotaan syventävän väriä – en tiedä onko se edes totta, mutta on ehdottomasti jännempää tehdä hiusväri teestä tai kahvista kuin tylsästi vedestä. Lisäsin vielä vähän sitruunamehua (en edes muista miksi, mutta niin oon aina ennenkin tehnyt), ja lopputuloksena on kiva heinänhajuinen vihertävä tahna. Hennan tuoksahdus jakaa mielipiteitä, jotkut inhoavat, minä tykkään. Haju kyllä katoaa päästä aika nopeasti värjäämisen jälkeen – väri sen sijaan pysyy tukevasti päässä, henna lähtee pois vain kasvamalla.
Annoin vähäsen jäähtyä, levitin päähäni ja sitten voikin kääriä päänsä lämpöiseen pakettiin ja hengailla pari tuntia näin tyylikkäänä:
