Kirjamuistoja lapsuudesta – Mimosan syntymäyö

Camilla Mickwitz: Mimosan syntymäyö (Weilin+Göös, 1985).

Mimosan syntymäyö vuodelta 1985 on mun vanha kirjani, jota on ahkerasti luettu nyt kahdessa sukupolvessa. Kaivoin sen lapsuudenkodin kirjahyllystä omalle lapselle luettavaksi ja siitä tuli heti yksi lapsen lempikirjoista. Kirjan kuvat ovat nimittäin herkullisen värikkäitä ja niissä on vaikka mitä tämän hetken Tärkeitä Asioita: kissoja, pajunkissoja, variksia, pääsiäismunia, tipuja… Mimosan syntymäyö tai edes puolet siitä pitää juuri nyt lukea (melkein) joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Kirja kertoo siitä, kun on pääsiäisyö eli Mimosan syntymäyö, ja Mimosa ja hänen Muskotti-äitinsä päättävät yhdessä, että sinä pääsiäisyönä Mimosasta tulee iso noita. Juhliin kutsutaan sukulaiset kissoineen, mutta he ovat kiinnostuneempia itsestään kuin syntymäyösankarista, yrttijuoma virtaa, sienikeitto maistuu ja noidat vain kehuskelevat itseään. Niinpä Mimosa päättää näyttää kaikille, mitä hän jo osaa!

Tänään, aurinkoisena ja lähes lämpimänä huhtikuisena kevätpäivänä, lapseni on (tietysti) kuumeessa ja nuhainen, joten luultavasti Mimosan seikkailuita tutkitaan pariin kertaan myös päivän aikana. Mulla on ristiriitainen suhtautuminen kevääseen. Mielikuvissa se on juuri sitä, mitä Mimosa-kirjan sivuillakin näkyy: värikästä, valoisaa, lämpenevää, pajunkissaista. Todellisuus tuntuu kuitenkin usein olevan räntäsadetta ja päättymätöntä flunssaa helmikuusta huhtikuuhun tai huonolla tuurilla tammikuusta toukokuuhun. Puhumattakaan siitä, että pahimmat flunssapäivät tuntuvat aina osuvan niihin aurinkoisiin päiviin, ja räntäpäivinä puolestaan oltaisiin ihan terveitä ja valmiina pyöräretkille ja muihin seikkailuihin.