Kolme kirjaa kerralla, lyhyesti:

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (Gummerus, 2014)

Tarina Kirsistä, joka saapuu merenrantahotelli Villa Maariaan kädessään haava – mitään muuta emme aluksi Kirsistä tiedä. Vähitellen meille paljastuu tarina Kirsin avioliitosta ja rakkaussuhteesta ja Kirsi puolestaan saa tietää perheensä menneisyydestä. Aiheet ja teemat (rakkaussuhteet, menneisyyden salaisuudet, särkyneet sydämet ynnä muut) kuulostavat ehkä melko tyypillisiltä, mutta niiden käsittely on mielenkiintoista ja kieli kaunista.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (WSOY, 2014)

Neljäntienristeys on jostain syystä jäänyt lukematta ja jotenkin olin myös onnistunut pysymään täysin pimennossa tarinan tarkemmista yksityiskohdista. Odotin hävettävän ennakkoluuloisesti paljon kehutulta ja puhutulta ja palkitulta suomalaisen mieskirjailijan teokselta kenties jonkinlaista uunin- tai talonrakennusta (joissa ei sinänsä ole mitään vikaa), mutta sitä ei tullut. Tässä keskeisinä henkilöinä ovat useamman sukupolven naiset sekä myös heidän elämäänsä liittyvät miehet. Ajassa liikutaan välillä 1895 – 1996. (Keskeisessä roolissa on toki myös paikka, talo.)

Pauliina Vanhatalo: Gallup (Tammi, 2009)

Poliitikko-Kaisan ura, avioliitto ja ero ja mitä sitten tapahtui. Periaatteessa fiktiivisen poliitikon ura ja perhe-elämä on mielenkiintoinen lähtökohta romaanille ja Vanhatalo kirjoittaa oikein pätevästi ja asiantuntevasti, siltä ainakin tuntuu. Mutta vaikka yleensä pidän nimenomaan rauhallisista, arkisista huomioista, oli Gallup jopa mulle aika hidastempoinen, eikä sen sinänsä hyvässä ja sujuvassa ja soljuvassa kielessä ollut mitään erityisen helähdyttävää, joka olisi kantanut tarinaa, joka muuten istuu tavattoman tiukasti hyvin arkisessa elämänmenossa.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus, 2015)

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat oli Lilyn lukupiirin ensimmäinen kirja, joka luettiin jo kauan sitten, mutta josta ehdin – yllätys yllätys – kirjoittaa vasta nyt.

Ajatus kirjasta, joka periaatteessa sijoittuu suurin piirtein tavalliseen arkitodellisuuteen, mutta jossa ihmisille tapahtuu epätavallisia, epätodennäköisiä asioita, tuntui kiinnostavalta – tulee mieleen esimerkiksi aiemmin tänä vuonna lukemani Gavin Extencen The Universe Versus Alex Woods, jonka päähenkilö myöskin joutuu varsin epätodennäköiseen onnettomuuteen.

Kirja muodostuu useasta erilaisesta kertojasta, näkökulmasta, osasta, tyylistä ja tunnelmasta. On Saara, joka menettää äitinsä kun taivaalta putoaa jäälohkare, on Saaran Annu-täti, joka voittaa lotossa päävoiton kahdesti, ja sitten on vielä mies, johon salama iskee toistuvasti. On lapsen näkökulmaa, aikuisen näkökulmaa, kirjeenvaihtoa…

Halusin tosi paljon pitää Taivaalta tippuvista asioista ja olin etukäteen tosi innoissani siitä. Sen alku, Saaran näkökulmasta kerrottu, olikin tosi houkutteleva ja sitä lukiessani olin entistä enemmän innoissani kirjasta.

Mutta kertomuksen edetessä ja näkökulman siirtyessä muille henkilöille ja erilaisten epätodennäköisten tapahtumien tullessa kuvioihin, multa katosi kertomuksen punainen lanka. Mulle jäi hämäräksi esimerkiksi Saaran isän uuden naisystävän näkökulmasta kerrotun osion perimmäinen merkitys, ja kun Saara palaa kertojaksi, on kirjan tunnelma muuttunut (varmasti ihan tarkoituksella) erilaiseksi, ja mä jäin lähinnä kaipailemaan sitä, millainen se oli alussa.

Ja musta tuntui jotenkin siltä, että kertomus Saaran perheen kokemasta menetyksestä ja kertomus eri ihmisille tapahtuvista epätodennäköisistä asioista jäivät lopulta vähän irti toisistaan. Jotenkin odotin jotain syvempää linkkiä niiden välille, ja musta tuntui, ettei sitä tullut, tai sitten en vaan kerta kaikkiaan tajunnut, mikä se oli. Ymmärrän, että tän kirjan rakenteen oli tarkoituskin olla vähän erilainen eikä mitään perinteistä kerrontaa, jossa kaikki lopulta kietoutuu yhteen ja joka asia saa selityksensä, mutta kun silti…

[Epäolennainen huomio: Mua häiritsi ihan kamalasti se, kun jossain kohtaa lääkäri kertoi Saaralle, että verisuonet näyttävät sinisiltä, koska veri on sinistä ennen kuin se joutuu kosketuksiin hapen kanssa.]