Mhairi McFarlane: Who’s That Girl?

whosthatgirl.jpg

Mhairi McFarlane: Who’s That Girl? (HarperCollins, 2016)

Sanottakoon ensin, että kirjan kansi ei (mun mielestäni) tee oikeutta tälle kirjalle. En tarkoita (pelkästään) kuvaa, vaan sitä, mitä kannessa nimen lisäksi lukee. Englanninkielisen kannen yläosassa nimittäin lukee näin: “She kissed the groom. She’s not the bride.” Pelkäsin ihan tosissani, että nyt tulee jotain plääh-tylsää kolmiodraamaa siitä, kumpi saa prinssin. Mutta koska McFarlane on ennestään tuttu ja hyväksi todettu chick lit -kirjailija, tartuin silti lopulta kirjaan, joskin lievän kauhun huolen vallassa.

Pussauskuvio todellakin on kirjan alkuasetelma, josta tapahtumat lähtevät vyörymään, mutta onneksi ne vyöryvät eri suuntaan kuin mun ennakko-odotukseni. Romantiikkaa on toki kuvioissa (ja ehkä pari klassista oi-ja-voi-hän-ei-rakasta-minua-väärinymmärryskohtausta olis voinut jättää väliinkin), mutta taistelua sulhasesta ei. Who’s That Girl -kirjan päähenkilö on Edie Thompson, joka työskentelee lontoolaisessa mainostoimistossa. Häissään Edietä suudellut mies tuoreine vaimoineen ovat hänen työkavereitaan. Syytökset tapahtuneesta lankeavat yksin Edien harteille, ja Edie pakenee paheksuvaa työyhteisöä lapsuuden kotikaupunkiinsa Nottinghamiin kirjoittamaan ghost writerina kuuluisan näyttelijän elämäkertaa. Siellä Edie kohtaa käsittelemättömiä asioita lapsuudestaan, perheenjäsenten välisiä ristiriitoja, uusia ihmisiä, vanhoja ystäviä – ja itsensä.

Who’s That Girl ei ehkä ollut ihan paras lukemani McFarlanen kirja, mutta erinomainen esimerkki siitä, miten pöyristyttävän kuluneesta alkuasetelmasta saa tuupattua liikkeelle paljon kiinnostavamman tarinan. (Mielenkiintoinen idea kirjoitusharjoituksia varten.)

kulttuuri kirjat

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

elena_ferrante.jpg

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY, 2016, suom. Helinä Kangas)

Loistava ystäväni on kirja, jota on kehuttu kaikkialla ja josta ei kerta kaikkiaan ole voinut olla kuulematta jotain jostain. En ole lukenut erityisen paljon italialaista kirjallisuutta, mutta vuosi tai pari sitten luin Silvia Avallonen kirjan Teräs, josta pidin paljon, ja kuvausten perusteella arvelin, että Loistavassa ystävässäni saattaisi olla jotain samankaltaista (niin kuin tavallaan olikin), joten se oli jo pitkään roikkunut lukemista odottavien kirjojen listalla. (Odottanut pitkään lähinnä siksi, että viime vuoden lukuhaasteen innostamana kuvittelin ehkä lukevani sen italiaksi, mutta muutin sitten mieleni.)

Loistava ystäväni on (neliosaisen?) sarjan ensimmäinen osa. Se sijoittuu 1950-luvun Napoliin ja kertoo ystävyksistä, kahdesta lahjakkaasta tytöstä Elenasta ja Lilasta, ystävysten välisestä kilpailusta ja paremman elämän tavoittelusta, lapsuudesta ja nuoruudesta väkivallan varjostamassa köyhässä korttelissa, jonka lapset eivät ole koskaan nähneet merta vaikka asuvat merenrantakaupungissa.

Loistava ystäväni on jostain syystä helppoa luettavaa, vaikka sen käsittelemät aiheet eivät olekaan erityisen keveitä ja siinä on lisäksi melko mittava henkilögalleria, joka aiheuttaa usein ainakin mulle vaikeuksia – aiheutti se nytkin, mutta ei tehnyt lukemisesta työlään tuntuista. Elenan näkökulmasta kerrottu, kronologisesti etenevä, siinä mielessä aika perinteisen mallinen, ehkä siksi myös helposti luettava ja seurattava. Ei silti liian yksinkertainen tai yksitasoinen. Ympäristön, ajan ja yhteisön kuvaus vie mennessään.

Kirja on kirjoitettu salanimellä, ja ymmärtääkseni Elena Ferrante -nimen takana olevan kirjailijan henkilöllisyys on pysynyt salassa. On kuulemma arvailtu, että teos olisi omaelämäkerrallinen.

kulttuuri kirjat