Lukupäiväkirja 2016 lukuina

kissa.jpg

Vuonna 2016 luin 97 kirjaa (+ ehkä pari kirjaa, jotka unohdin kirjata mihinkään).

Yritin osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, jossa oli 50 kohtaa. Ei onnistunut. Lukuhaasteeseen sopivia kirjoja luin 18/50.

 

Näistä 22 englanninkielisestä Kindlellä luetusta kirjasta en kirjoittanut blogipostausta:

James Essinger: Ada’s Algorithm. Ada Lovelacen elämäkerta.

Emma Healey: Elizabeth Is Missing. Muistisairaudesta kärsivä Maud yrittää selvittää, minne hänen ystävänsä Elizabeth on kadonnut. Elizabethin katoaminen kietoutuu Maudin vuosikymmeniä sitten kadonneen sisaren arvoitukseen.

Leah Fleming: The Girl Under The Olive Tree. Toisen maailmansodan aikaan Kreetalle sijoittuva romaani.

Natasha Pulley: The Watchmaker of Filigree Street. Thaniel Steepleton löytää kotoaan kultakellon, joka ei kuulu hänelle. Kello pelastaa hänen henkensä ja hän alkaa selvittää sen tekijää ja tarkoitusta. Välillä punainen lanka tuntuu katoavan ihmissuhdekuvioihin.

Annabel Kantaria: Coming Home. Evien isän kuoleman jälkeen perheen salaisuudet alkavat paljastua. Tarinassa oli enemmän tummia sävyjä ja käänteitä kuin kannen ja kuvauksen perusteella odotin.

Kristin Hannah: The Nightingale. Kahden sisaruksen erilaiset polut toisen maailmansodan aikaisessa Ranskassa.

Sue Fortin: The Girl Who Lied. Erin ja Roisin olivat nuorina ystävykset, aikuisena he eivät ole enää väleissä. Roisin saa tietoonsa synkän salaisuuden Erinin menneisyydestä.

Sheila O’Flanagan: My Mother’s Secret. Tarkkaan varjeltu perhesalaisuus paljastuu aikuisille lapsille ja muille läheisille perheen vanhempien 40-vuotishääpäivänä. Paljastuksesta seuraa salaisuuden luonteeseen nähden täysin ylimitoitettua draamaa. Mukana myös rakkaustarina.

Amanda Prowse: My Husband’s Wife. Rosiella on onnellinen avioliitto, kaksi ihanaa lasta, kotoisa pieni talo ja oikeastaan kaikki hyvin – kunnes aviopuoliso päättää lähteä rikkaan naisen matkaan ja haluaa viedä lapsetkin mennessään. Mitä paljastuu Rosien entisen aviomiehen uudesta kumppanista?

Paul Pen: The Light of the Fireflies. Pieni poika asuu ikkunattomassa kellarissa vanhempiensa, isoäitinsä, isosiskonsa ja isosiskon vauvan kanssa. Tulikärpäsiä nähtyään poika alkaa pohtia, miksi he asuvat kellarissa, jonka kaikki ovet ovat lukossa, ja hänessä herää halu päästä sieltä pois.

Lisa Genova: Inside the O’Briens. Nelikymppinen perheenisä Joe O’Brien saa tietää kärsivänsä perinnöllisestä Huntingtonin taudista. Lisa Genova on kirjoittanut myös Alzheimerin taudista kertovan romaanin Still Alice, josta on tehty samanniminen elokuva.

Aimee Alexander: The Accidental Life of Greg Millar. Lucy rakastuu ensin ärsyttävältä mutta sitten rakastettavalta vaikuttavaan kirjailijamieheen, jonka luonteesta alkaa paljastua erilaisia synkempiä piirteitä suhteen jatkuessa. Kirjan henkilöillä kestää hämmentävän kauan ymmärtää, mistä on kyse.

Patrick Gale: A Place Called Winter. Kun Harryn suhde toiseen mieheen paljastuu Harryn vaimon suvulle, Harry joutuu jättämään vaimonsa ja lapsensa ja pakenemaan siirtolaiseksi Kanadaan Winter-nimiseen paikkaan keskellä ei-mitään. Kirja selviytymisestä, ystävyydestä, rakkaudesta. Tarinan kaikkialle lonkeronsa ulottava pahis tuntuu vähän epäuskottavalta ja saa miettimään, onko hänen tarkoituskaan olla yksi henkilö vai jonkinlainen epämiellyttävyyden ja julmuuden henkilöitymä.

Ann O’Loughlin: Judge’s Wife. Emman palaa lapsuuden maisemiin järjestelemään asioita isänsä kuoleman jälkeen, ja päätyy selvittelemään perheen menneisyyttä ja äitinsä kuolemaan liittyviä salaisuuksia (jännää muuten, miten yleinen aihepiiri se onkaan, että jonkun perheenjäsenen kuoleman jälkeen alkaa paljastua dramaattisia salaisuuksia menneisyydestä).

Agatha Christie: Halloween Party. Halloween-juhlassa tapahtuu murha.

Lisa McInerney: The Glorious Heresies. Aika synkkä ja raskas mutta sujuvasti kirjoitettu ja siinä mielessä helposti luettava tarina, joka alkaa murhasta, mutta jossa ei selvitellä murhaa vaan tutkitaan niiden ihmisten elämiä, joita se tavalla tai toisella sivuaa. Tarina ihmisistä, jotka elävät enemmän tai vähemmän yhteiskunnan laitamilla tai sen ulkopuolella.

Wilbur Smith: The Sunbird. Legendaarisia arkeologisia löytöjä, loistokas muinainen kaupunki, intohimoista rakkautta, vauhdikasta toimintaa ja hurjia taisteluita – sekä nykyajassa (tai no, tämähän on kirjoitettu vuonna 1972) että muinaisina aikoina.

Lucie Whitehouse: The Bed I Made. Kate pakenee pelottavaa eksäänsä Isle of Wightille.

F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby. Tästä klassikosta ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään. Katsoin elokuvan ja luin kirjan suunnilleen samoihin aikoihin – mielenkiintoinen yhdistelmä.

Ayse Kulin: Last Train to Istanbul. Turkkilaisen kirjailijan romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Turkkiin ja Ranskaan. Rakkautta ja rohkeita tekoja.

Ayse Kulin: Rose of Sarajevo. Romaani, joka kertoo Balkanin niemimaalla 90-luvun alkupuolella käydyistä sodista toimittajana työskentelevän Nimetan näkökulmasta. Nimeta käy samaan aikaan läpi omaa ihmissuhde- ja perhekriisiään.

T. A. Williams: What Happens in Cornwall. Höttöisintä romantiikkaosastoa. Arkeologien soidinmenot Cornwallissa. Mukana salaperäinen linna.

 

Lukupäiväkirjasta puuttuu lisäksi 2 muuta kirjaa:

Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala (Tammi, 2014, suom. Jaana Iso-Markku) sekä J.K. Rowling, Jack Thorne ja John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi (Tammi, 2016), joista jälkimmäisestä lisää myöhemmin…

 

kulttuuri kirjat

Lukupäiväkirjan täydennystä, osa II

 

lukupaivakirja2.jpg

 

Vuosi alkaa lähestyä huolestuttavasti loppuaan, ja olen syksyn mittaan lukenut kirjaimellisesti kasapäin kirjoja, joista ei ole tullut kirjattua mitään lukupäiväkirjaan (tänne siis).

 

Tässä 12 kirjaa:

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin (WSOY, 2016, suom. Kaisa Kattelus)

Jatkaa siitä, mihin edellinen jäi (Himoshoppaaja tähtien tiellä). Becky reissaa sekalaisen porukan kanssa Las Vegasiin etsimään kadoksissa olevaa isäänsä ja ystävänsä aviomiestä, jotka ovat jonkinlaista tuntematonta tehtävää suorittamassa. Perushimoshoppaaja, hauska, nokkela, mutta jotenkin se terävin terä alkaa olla poissa. Johtuukohan minusta vai kirjasta?

Risto Isomäki: Con rit (Tammi, 2011)

Myyttisistä eläimistä kiinnostunut Martti Ritola saa vastikään erilaisia kriisejä elämässään kohdanneen superrikkaan exänsä Camillan rahoittamaan tutkimusretken, jonka tarkoituksena on löytää myyttinen merikäärme, con rit. Camilla lähtee tietenkin mukaan, ja kaksikko päätyy monenlaisiin seikkailuihin. Alussa mennään hitaasti ja tarjoillaan ihanan paljon tietoa ja taustatarinoita. Sitten vähitellen päästään action-osioon, jossa päähenkilöt kohtaavat hengenvaaran toisensa jälkeen. Ihan niin kuin samantyyppisissä elokuvissakin, nautin tosi paljon alusta ja loppupuoli alkoi puuduttaa. Seksuaalisen jännitteen rakentaminen satunnaisilla nää menis nyt alasti uimaan -kohtauksilla oli kyllä vähän hassua. Kokonaisuudessaan oikein kiva genrensä edustaja.

 

Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi, 2016)

Kolmen sukupolven äitejä, ongelmalliset äitiydet, poissaolevat isät sekä kuoleman pohdintaa. Salomen isoäiti Hilda, joka ei ole kyennyt olemaan äiti omalle tyttärelleen, on ollut tyttärentyttärelleen Salomelle enemmän äiti kuin tämän oma äiti. Hildan kuolema käynnistää tarinan. Leo, Salomen puoliso ja pariskunnan lasten isä on toisella tavalla poissa: kellarissa pelaamassa World of Warcraftia. Odotin kirjalta tosi paljon, ja siinä olikin paljon mielenkiintoisia ajatuksia yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta kuten usein silloin kun odottaa ehkä liikoja, jotain suuria vastauksia kysymyksiin elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, odotukset eivät ihan täyty.

 

Nora Roberts: Velhotohtori (Harlequin, 2015, suom. Päivi Paju)

Osasin odottaa superimelää romantiikkaa, mutta koska tämä noita-aiheinen pussauskirja sattui löytymään fantasiahyllystä, olin utelias. Sujuvasti kirjoitettu ja pätevästi suomennettu, ei valittamista siitä. Tyylilajille ominaiseen tapaan rakkauden suurin täyttymys on varsin ruumiillinen ja romanttista jännitettä rakennellaan pitkälti tämän täyttymyksen odottelun varaan – ja kun se tapahtuu, ollaan tietysti henkisesti yhtä ja sielut räiskyvät ja universumi laulaa ja silleen. Noitatouhut sen sijaan eivät päässet yrttiviljelyä kummempaan vauhtiin ennen kuin vasta lopussa. Kaikkein kiinnostavin ihmissuhde oli viisaan noidan ja yksinhuoltajaisän lapsen välillä. Noidan haaveiden ja halujen kohdekin oli perustylsä komea kaveri, eikä mikään jänskä velho tai muulla tavoin erityisen kiinnostava henkilö. Jäämme siis edelleen innolla odottamaan Legolasin ja Darth Vaderin kuumaa rakkaustarinaa. Tai jotain.

 

4 x Agatha Christie:

  • Agatha Christie: Seitti. Alun perin näytelmä, romaaniksi sovittanut Charles Osborne, silti ihan aidontuntuinen Agatha Christie -fiilis. Ei neiti Marplea eikä Hercule Poirotia. Näytelmätausta näkyy ehkä siinä(kin), että tapahtumapaikka on pääasiassa rouva Clarissa Hailsham-Brownin kotona, ja juoni etenee pitkälti dialogin voimin.

  • Agatha Christie: Kuolema ilmoittaa lehdessä. Neiti Marple selvittää lehdessä ilmoitettua murhaa. Ette varmaan arvanneet jo kirjan nimestä?

  • Agatha Christie: Sininen juna. Hercule Poirot selvittää junassa tapahtunutta murhaa. (Kirjan nimi sai Christietä lukemattoman puolisoni pohtimaan, kuinka suuressa osassa Agatha Christien kirjoista merkittävänä tapahtumapaikkana on juna).

  • Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin. Vakoilutarina Agatha Christien tyyliin. Tässä ei esiinny neiti Marple eikä Hercule Poirot.

 

Alexander McCall-Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 (Otava, 2014, suom. Jaakko Kankaanpää)

Mma Ramotswe tutkii -sarjan ensimmäinen osa. Oli erilainen kuin odotin, mutta ei huonolla tavalla. Kuulemani/lukemani perusteella odotin jotain lämminhenkisen ja leppoisan dekkarin tapaista. Ei ole oikeastaan sellainen, vaan kertoo Mma Ramotswen ja hänen lähipiirinsä elämästä – ja toki myös etsivätoimiston tutkimuksista siinä sivussa.

 

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton (Tammi, 2012)

Kirja surusta, menetyksestä, äitiydestä, uusperhe-elämästä, urasta ja työstä. Aamu on työlleen omistautunut käräjäoikeuden tuomari, joka on paennut suurta suruaan äitiyslomasijaisuuteen vieraalla paikkakunnalla puolisonsa ja tämän lasten luota. Tarkkaa – välillä ehkä liiankin – työn kuvausta, surusta kerrotaan vähäeleisen kauniisti, mutta etäinen ja viileä Aamu jäi päähenkilönä mulle hyvin pitkään etäiseksi enkä tuntenut ennen kuin vasta loppupuolella olevani tavalliseen tapaan tarinassa sisällä, vaan sen ulkopuolella, kääntelemässä kirjan sivuja.

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan (Tammi, 2007) ja Jonakin onnellisena päivänä (Tammi, 2004)

Otin lapsuudenkodin kirjahyllystä lainaan kaksi dekkarikirjailijana tunnetun Leena Lehtolaisen vähän erilaista kirjaa, joissa rikos ei ole pääroolissa. Jonakin onnellisena päivänä on oikeastaan tosi laaja ja rönsyilevä kasvutarina vaikean alun elämälleen saaneesta Marjukasta. Ihan lukemisen arvoinen, vaikkakin melko melodramaattinen. Luonas en ollutkaan -kirjassa aviovaimo antaa veneretkellä kadonneen aviomiehensä päiväkirjat kirjailijatuttavalleen, jotta tämä perehtyisi niihin ja kirjoittaisi niistä kirjan… jostakin syystä. Mulle jäi sellainen tunne, että tarinan logiikka ja henkilöiden motivaatiot hieman ontuivat, ja miksi se kirjailija edes oli siinä?

(Aiheen vierestä: Lisäksi pahoittelen tosi omituisia ja vaihtelevia rivi- ja kappalevälejä, mutta en kerta kaikkiaan jaksa taistella niiden kanssa enää kahta tuntia joka postauksen kohdalla – kirjoitan yleensä tekstin muualla ja kopioin tänne, ja vaikka sen tekisi minkä tsiljoonan mutkan kautta ja yrittäisi poistaa kaikki mahdolliset asettelut, lopputulos täällä näyttää aina ihan miltä sattuu. En vieläkään tajua, minkä takia tässäkin tekstissä johonkin kohtaan tulee erikokoinen väli kuin toiseen, kun asetusten pitäis olla alusta loppuun ihan samat, mutta sojottakoot sitten mihin suuntaan haluavat. Ärsyttävää yhtä kaikki. Mur.)

kulttuuri kirjat