”John heilautti jalkansa nojatuolin käsinojan yli ja istui tuolissa velttona ja välinpitämättömän näköisenä. Helppohan hänen oli. Hänhän oli jo saavuttanut kaiken.”

Heidi Silvanin John Lennon minussa (2018) on keveä ja huumorintäyteinen kirja ensimmäisistä ihastuksista, bändin perustamisesta ja tottakai John Lennonin vierailusta 14-vuotiaan Aijan elämässä.

”Olisi pitänyt aavistaa jotain, koska John alkoi kilisytellä kolikoita taskussaan ja mieleeni tuli heti, että siinä hän vain seisoskelee, John Lennon, vanha kettu, edessäni elävänä vuonna 2017, neuvottelee kanssani ja kilisyttää taskunsa pohjalla shillinkejä vuodelta 1962.”

John Lennon haluaa laulaa Aijan kautta koulun joulujuhlassa, ja kun hän niin tekee muuttuu tylsä esitys menestykseksi ja pian kaikki tuntevat Aijan koulussa hyvänä laulajana. Mutta mitä tapahtuu kun John vstapalveluksena rakastuttaakin vahingossa väärän pojan Aijaan? Entä kun Aija päätyy bändin laulajaksi, biisinsanoittajaksi ja säveltäjäksi vaikkei hän ole koskaan ennen kokeillut mitään niihin liittyvääkään?

Kun bändikilpailu lähestyy,isä toipuu kohtauksesta, ainoan kaverin kanssa on kinaa ja uusi ihastuskin kohtelee kylmästi tuntuu kasiluokkalaisen elämä mahdottomalta. Onneksi tupakkaa poltteleva John Lennon ei ole jättänyt Aijaa yksin pulaan, vaikka hän onkin armoton neuvottelija, eikä legendan seura aina tunnu olevan hyväksi hänelle.

”Tiedän, että alan kuullostaa koulutytön päiväkirjalta, anteeksi siitä”

Aijan ja Johnin välinen kemia on yksi lempiasioistani koko kirjassa. Heidän välinen suhde tuntuu kirjassa kaikista aidommalta. Pienet ja suuret kinastelut ja Johnin huomattava välittäminen teinistä on niin suloista! Kirja tuo toivottua poikkeauvutta nuortenkirjallisuuteen. Koko kirjan idea on jotenkin vaan niin hellyttävä ja raikas tuulahdus jotain uutta ja jotain vanhaa. Laululegendasta tiedän itse hävettävän vähän, enkä perustietoja suuremmalla tuntemuksella osaa sanoa miten kirjailija on onnistunut hänet kuvaamaan.

Hieman liikaa on mielestäni kirjaan yritetty tunkea. Isän kohtauksen olisi mielestäni voinut jättää pois, se ei tuonut juoneen tarpeeksi ollakseen tärkeä kohta kirjassa. Ihastumiskuvio oli ennalta-arvattava mutta ihan kiva.

Silvanin lauseet ovat pitkiä, mutta kirja on siitä huolimatta kevyttä kesälukemista. Kirja ei jätä mitään huikeaa ”wow” tunnelmaa, mutta onnistuu viihdyttämään herttaisuudellaan ja viattomuudellaan. Suosittelen lukemaan jos haluaa fiilistellä Beatlesia ja ensimmäisiä ihastumisen hetkiä.

Soittolista tälle kirjalle:

• Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (albumi) – The Beatles
• Here,there and everywhere – The Beatles
• It’s only love – The Beatles

★★★☆☆

-El