En osta mitään turhaa – tänäänkään
Black friday, musta perjantai, Bläk fraidei (Ideaparkin tyyliin) tai black fraid day, kuten Googlen trendaavissa hakusanoissa. Jenkkilähtöinen shoppailufriikin unelmapäivä tuntuu tulevan Suomeen joka vuosi entistä isommalla voimalla. Piipahdin eilen ruokakaupassa ostoskeskuksessa ja erikoisliikkeitä ohittaessani kiinnitin huomiota siihen, että melkeinpä jokainen mainosti jonkinlaista tarjousilottelua Black fridayn nimissä.
Moni Facebook -kaverini oli klikannut osallistuvansa tänään älä osta mitään -päivään. Olin vähällä tehdä sen itsekin, mutta kaverin kanssa keskusteltuani muutin mieleni, koska tokihan minun mielestäni halvoista hinnoista kannattaa ilo irti, jos jotakin tarvitsee ja jos hankintansa pystyy itselleen oikeuttamaan omilla eettisyyden, ekologisuuden ja laadun kriteereillään. Viime vuonna ostin itselleni puhelimen. Odotin tietoisesti tökkäilevän puhelimen kanssa pari viikkoa, jotta saisin ostettua uuden Black fridayn tarjouskampanjasta. Onnistuinkin hankkimaan hyvän puhelimen reippaasti alennettuun hintaan. En koe, että olisin ollut millään tavoin ylevämpi ihminen, jos olisin hakenut puhelimeni samasta kaupasta, mutta päivää aiemmin tai myöhemmin alentamattomaan hintaan.
Jos ostaa joka tapauksessa ympäri vuoden mittavia määriä pikamuotia ja Wish-roinaa, ei Black fridayn mittainen ostoboikotti auta yhtään mitään. Vastuullinen vain todelliseen tarpeeseen ostava kuluttaja taas nähdäkseni voi hyvinkin hyödyntää erilaisia tarjouskampanjoita – se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa, kuten yksi ekana ja isoimmin Black friday -hommiin lähtenyt kodinelektroniikkaketju aikoinaan mainosti.
Omalla kohdallani turhan tavaran välttämistä ja siten myös maailman pelastamista edistää piheys. Nurinkurisesti, mitä enemmän tienaan ja mitä enemmän saan säästöön, sitä pihimmin haluan elää. Nälkä kasvaa syödessä. Minulla ei ole mitään oikeutta nostaa itseäni esiin tässä asiassa, koska historiani on sellaisessa ”ai kun kiva kesämekko, ostanpa viidessä eri värissä – ja myyn sitten kirpparilla, jos en tykkääkään”-kulutuskulttuurissa. Käännekohtina kohti terveempää – vaan ei vieläkään täysin ongelmatonta! – kulutuskulttuuria mainittakoot ainakin se, miten viidellä sadalla eurolla hankittu riepukasa vaihtui Facebook -kirpparilla kauhean vaivan saattelemana postikulujen vähentämisen jälkeen ehkä kolmeksikympiksi. Suurimman osan sain kärrätä Fidan laatikkoon. Olen myös yrittänyt opetella siihen, että elämässä merkityksellistä on esimerkiksi puoliso jonka vieressä köllötellä sohvalla, ei sen sohvan ajanmukaisuus tai kotihousujeni trendikkyys.
Lyhyestä virsi kaunis: osta siis myös mustana perjantaina vain sellaista, jota oikeasti tarvitset. Parhaassa tapauksessa osta vain niitä hyödykkeitä, joita ilman et voi elää.
PS. Oma lukunsa on tietysti se, kuinka iso osa näkyvimmistä alennuskampanjoiden tarjoajista on sellaisia, joiden tuotteita ainakaan eettisiä ja ekologisia arvoja korostavien kannattaa ostaa. Uhana Design avasi someissaan otsikolla Transparent friday hyvin sitä, mistä kotimaisen designin hinta muodostuu, ja miksi sitä ei myydä alennettuun hintaan.