Kreikka: Runousoppi (Aristoteles)

aristo.jpg

Okei, ehkä Kreikasta ois voinu vetää jonkun toisenkin kirjan kuin 2000 vuotta vanhan luovan kirjoittamisen oppaan, mutta kun ei nyt vaan ole Runousopin voittanutta! Aina kun itse yritän räpellellä proosan parissa ja pasmat menee solmuun eikä mistään tuu mitään, kaivan Aristoteleen esiin ja otan oppia. Jos lukee teoksen (suosittelen Saarikosken käännöstä, Penan itseironiset alaviitteet tuo oman lisänsä) ajatuksen kanssa, huomaa myös miten aristoteelinen draaman rakenne on siirtynyt moniin nykyajan Hollywood-leffoihin: kirjaa on tosiaan lueskeltu käsikirjoittajakouluissa. En nyt väitä että se olisi arvo sinänsä, mutta rakastan taitavaa juonenkuljetusta, ja sen Aristoteles osasi analyseerata. Kaipaan myös katharsista! Jos luet tämän, pääset myös briljeeraamaan kirjallisuudenopiskelijoiden viini-illoissa kun puhut katharsiksesta. (Oi aika mennyt älä vittu palaa.) Suosittelen: rakenteenrakastajille ja romaanikirjailijoille jotka kärsivät juoniblokkien kanssa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *