Viikko Riikassa – mitä koin ja luin

Pitkästä aikaa, jälleen kerran! Lilyni ei toimi vieläkään valitettavasti kunnolla, toivottavasti asia korjaantuisi pian. Toissa viikolla tein lomamatkan Riikaan, ja viime viikko menikin sitten pitkälti mahatautia sairastaessa. Onnistunut reissu oli kuitenkin, aivan ihastuttava vanha kaupunki ja paljon oli tekemistä sadesäällekin. Guinea-Bissaun presidentin vierailu toi paljon poliiseja kaduille ja jokiristeily meni osittain mönkään suljetun kanaalin vuoksi, mutta hauska kokemus sekin oli. Kirjafriikille ja kirjallisuuden ystävälle Riikassa oli paljon näkemistä, paljon kirjakauppoja sekä Latvian kansalliskirjasto. Rakennus on ulkoa päin upea ja sisältä vielä vaikuttavampi. Kaikki oli yllättävän tarkkaa, seitsemänkerroksisen rakennuksen kuuteen ylimpään kerrokseen saatiin kulkulupa infotiskiltä ja itse kirjastohuoneisiin ei vierailijana päässyt. Jo itse rakennuksen ja kaikkien näyttelyiden ihastelu oli jo itsessään elämys. Loistava kohde sadepäivänä, vierailkaa ihmeessä!

Luin viikon aikana yhden kirjan kokonaan ja aloitin kahta tiiliskiveä (huono valinta lomalukemisen ja pakkaamisen kannalta), jotka vieläkin odottelevat loppuun saattamista. Vähän näistä kaikista kuitenkin:

Jandy Nelson: Kun maailma keinahtaa radaltaan Fallin perhe koostuu kolmesta sisaruksesta ja äidistä. Isä katosi jäljettömiin vuosia sitten. Sateenkaaritukkaisen tytön Cassidyn ilmaantuessa Dizzyn, Milesin ja Wyntonin elämät kääntyvät päälaelleen. Rakkaustarinoita alkaa, sukuhistoriaa avautuu ja myös sisarusten väliset suhteet muuttuvat.

Sillä hetkellä mietin, miten olen ehkä aina kaikki ne tytöt, jotka olen koskaan ollut, miten nykyminäni on vain kaikki entisminät heitettynä yhteen.

– Cassidy

Tässä kirjassa tapahtuu todella paljon. Niin paljon, että se on jo melkein häiritsevää. Mutta ainakin itseni kohdalla sivuutin tämän vain täysin ja annoin tarinan imaista itseni mukaansa, minkä se myös tosiaankin teki. Varsinkin 12-vuotiaan Dizzyn mielenmaisemaa kuvaillaan ihastuttavalla ja välittömällä tavalla erittäin onnistuneesti. Kirja on sekoitus mysteeriä, romantiikkaa, fantasiaelementtejä ja perhesuhteita. Kuvaukset Cassidyn lapsuudesta asuntoautossa ovat ajoittain hyvinkin rankkoja. Annoin kirjalle viisi tähteä sen mukaansatempaavuuden vuoksi. ⭐️5/5

Samantha Shannon: The Priory of the Orange Tree Päähenkilöinä on kolme naista: kuningatar jonka pitää saada perillinen, ulkopuolinen kuningattaren hovissa, joka pitää salamurhaajat poissa ja meren toisella puolella juuri aloittanut lohikäärmeratsastaja. Paha on heräämässä tuhannen vuoden levostaan ja kansainväliset suhteet ovat kireämpiä kuin koskaan. Kuka puhuu totta ja kuka voi pelastaa maailman vääjäämättömältä tuholta?

Ostin tämän englanninkielisen tiiliskiveä muistuttavan fantasiateoksen latvialaisesta kirjakaupasta. Tämä on kiinnostellut minua jo pitkään ja olisin toivonut suomennoksen ilmaantuvan jostain, mutta ei ole näkynyt. Nyt aloitin lukemisen englanniksi. Muutaman sadan sivun jälkeen pidän kovasti, kun alkukankeuden jälkeen pääsi juonesta paremmin kärryille. Odottaa yöpöydällä jatkamista…

Leo Tolstoi: Anna Karenina Valtava venäläinen klassikko. Onko niitä muunlaisia venäläisiä klassikoita olemassakaan? Anna Karenina on surullisen kuuluisa tarina naisesta, joka elää onnettomassa avioliitossa, mutta löytää intohimon uudelleen toisessa miehessä.

Tämä oli toinen matkakirjani, koska en odottanut käyväni kirjaostoksilla ja toivoin pääseväni tässä hyvin vauhtiin. No, toisin kävi tällä kertaa. Odotin tekstin olevan vaikealukuisempaa kuin mitä se on, minun painoksessani on vain haluttu käyttää mahdollisimman pientä fonttikokoa, joten sivumäärissä lukeminen on silti hidasta. Tätäkin haluan jatkaa tässä jossain kohtaa, mutta minulla on aina monta kirjaa kesken samaan aikaan.

Tosiaan toivon, että pääsisin pian käyttämään blogiani normaalisti niin kuin ennen ja päivittelemään aktiivisemmin. Kirjastolainapinoni on huojuva, omien kirjojeni vielä kiikkerämpi, joten kesälukemisto ei ainakaan lopu kesken. Toivottavasti ei kenellekään muullakaan! Lämpimiä kesäpäiviä ja hyviä lukuhetkiä!

juuliska

Kulttuuri Kirjat Matkat

Lukulistalla hengailevat kirjat

Tein joskus postauksen kirjahyllyssäni hengailevista kirjoista, tämä on sille vähän kuin (erittäin myöhäistä) jatkoa. Lukulistoja voi olla monenlaisia: joillakin on päässä mielikuva kiinnostavista kirjoista, toisilta ne löytyvät kirjahyllyyn vilkaisemalla ja kolmannella on huojuva pino yöpöydällä. Tai, kuten suurin osa omistani, docsin muistiinpanoihin tallennettuna. En millään muistaisi jokaista kiinnostavaa kirjaa, jonka olen joskus nähnyt, ellen kirjoittaisi teoksen nimeä samantien ylös. Systeemini on vuosien varrella kehittynyt, se on tarkka ja järjestelmällinen. Asioiden kirjoittaminen ylös on aina auttanut minua ja hajamielistä päätäni.

Harvoin minulle käy niin, että otan suoralta kädeltä kiehtovan kirjan, kun näen sen. Luen lähestulkoon aina lukulistallani jo valmiiksi olevia kirjoja. Tästä seuraa positiivissävytteinen noidankehä. Kun valitsen lukulistaltani kirjoja lainattavaksi tai ostettavaksi, on suunnitelmani usein melko pitävä, ja valitsemisen jälkeisen päämäärättömän haahuilun tuloksena listani ei ole todellisuudessa lyhentynyt ollenkaan, koska kiertelyn seurauksena olen lisännyt sinne monta uutta teosta.

Millä perusteella lukulistalleni sitten päätyy kirjoja? Vaikka olenkin heikkona kauniisiin kansiin, takakannen teksti on usein minulle se, jonka perusteella päättelen, onko kirja lukemisen arvoinen vai ei (auta armias, jos kirjan takakannessa on vain yksi lause tai pelkkiä ylistäviä arvosteluja). Toki kirjasta ei ikinä tiedä ennen kuin sen on lukenut, mutta tunnen itseni ainakin tässä asiassa jo niin hyvin, että osaan jo vähän arvioida tulevan lukukokemukseni laatua. Joskus menee ihan metsään, onneksi usein ei. Elämä yllättää! Löysin myös kustantamojen katalogit pari vuotta sitten, joten odotan niitä aina innolla ja haravoin tarkkaan.

Onko siihen sitten jokin syy, että lukulistalla on niin paljon lukemattomia kirjoja? Uskon maailmassa yksinkertaisesti olevan niin paljon uskomattoman hyviä kirjoja! Varsinkin kun lukee kirjoja useista genreistä ja monenlaiset aiheet kiinnostavat, on valikoima niin laaja, että väistämättä joitakin kirjoja vain jää lukematta. Päivittelen lukulistaani silloin tällöin, poistan kirjoja jotka eivät välttämättä enää kiinnosta tai huomaan unohtaneeni jonkin ihanalta kuulostavan kirjan ja käyn lainaamassa sen.

Joskus mietin lukulistani lukemista kokonaan tyhjäksi ennen kuin sinne saisi lisätä yhtäkään uutta kirjaa. Tämä olisi kuitenkin mahdotonta. Minun lukutahdillani menisi varmaankin noin kolme vuotta lukea kaikki lukulistallani hengailevat kirjat. Eli niitä on siis sinne jonkin verran kertynyt. Toisaalta ajatus houkuttaa, pääsisi ns. aloittamaan puhtaalta pöydältä, mutta eihän se sitten olisi enää hauskaa. Ja lukemisessa ehdottomasti tärkeintä on se, että se on antoisaa ja miellyttävää. Kyllä minä luotan siihen, että luen juuri niitä oikeita kirjoja. Ainakaan luettava ei lopu kesken😄

Jokin top 3/5/10 -systeemi olisi hauska kehittää, jossa olisivat kirjat, jotka haluan ehdottomasti lukea seuraavaksi.

Millainen lukulista sinulla on? Missä muodossa, kuinka pitkä, minkälaisia kirjoja?

juuliska

Kulttuuri Kirjat