Kirjavinkki: Karen M. McManus, Yksi meistä -trilogia

Asiat muuttuvat pahemmiksi, ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi.

– Cooperin mummo, Yksi meistä valehtelee

Hohhoijaa, siltä se kyllä tuntuukin. Viimeksi hehkutin lämpimiä ilmoja ja kevään tuloa, mutta tänä aamuna hupsista: ulkona olikin tullut 15 senttiä lunta. No ei mahda mitään, kyllä nuo kelit sitten pikkuhiljaa paranevat. Tällä viikolla olen lukenut hehkutetun Karen McManuksen Yksi meistä -trilogian, jonka kolmas ja sarjan päättävä osa ilmestyi aivan hetki sitten, joten säästelin koko pakettia sitten yhteen nippuun.

Ensimmäinen osa: Yksi meistä valehtelee alkaa jälki-istunnosta, johon saapuu viisi ihmistä samasta kummallisesta syystä, mutta vain neljä pääsee elävänä pois. Mitä viidennelle tapahtui? Mitä salaisuuksia neljällä muulla on? Kuka on valmis murhaamaan, jotta ei paljastuisi? Sanon heti kättelyssä, että mielestäni avausosa on trilogian paras. Se on nerokkaasti rakennettu, sillä en olisi ikinä arvannut murhaajaa, vaikka se on aivan ilmiselvästi nähtävillä koko ajan. Kaikki palapelin palaset on annettu lukijalle, mutta kukapa niitä osaisi yhdistää? En minä ainakaan. Henkilöhahmot ovat hurmaavia, heidän välilleen muodostuu siteitä, vaikka jokaisen takaraivossa jyskyttääkin jatkuvasti ajatus: Yksi meistä valehtelee”. 4.5/5 ⭐

Toinen osa: Yksi meistä on seuraavassa uusi peli on avattu. Jos et halua, että totuus paljastuu, valitse AINA tehtävä. Mutta onko se yhtään turvallisempi vaihtoehto? Kuka kolmesta avainhenkilöstä lopulta ratkaisee pelin? Mielestäni tämä keskimmäinen oli tylsin. Jännityksen luonnissa ei ollut minusta onnistuttu lainkaan yhtä hyvin kuin ensimmäisessä ja varsinainen juttukin tapahtuu vasta sivun 200 kohdilla. Uusi kolmikko on kirjassa pääosassa ja seikkailee alkuperäisten henkilöiden kanssa, mikä oli mielestäni hyvä idea ja toimii. Olen joskus sanonut, että pidän eri henkilöiden välisistä luvuista ja se selkeyttää myös näitä trillereitä. 3/5 ⭐

Ihmiset ovat ennalta arvaamattomia. He ovat täynnä yllätyksiä silloinkin, kun kuvittelee tuntevansa heidät.

– Maeve, Yksi meistä on palannut

Kolmas osa: Yksi meistä on palannut on todellakin tehnyt paluun. Sarja kolmen vuoden tauon jälkeen (alkuperäisissä julkaisuajankohdissa), kaikki henkilöt yhtenä tiiminä Murhakerhon muodossa, vanhat rikolliset sekä uusi ja viimeinen kiero peli, jossa on vain yksi sääntö: harjoitus tekee mestarin. McManus paransi loppua kohti, mikä oli helpotus, sillä olisi ollut ikävää, jos tästä olisi jäänyt huono maku suuhun. Onneksi ei. Tämä oli hyvin tehty, vaikka yhdisteltäviä pisteitä oli siellä täällä ja punaisia lankoja miljoona. Erityisesti takaumat pistivät pakkaa sekaisin, mutta myös täydensivät kirjaa kivasti. Uskon päähenkilöiden suuren määrän olleen iso tekijä sekavuudessa. Hyvä päätösosa kuitenkin, ihmissuhdekuviot tuli pitkälti selvitettyä ja loppu oli kaunis. Juuri sellainen ihanan suloinen, mutta samalla syvällinen ihmisen yksinolo: kirkas ilta ja nuotio. Tykkään! 4/5 ⭐

Kannattaa myös lukea McManuksen yksittäiset suomennokset: Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Kolme pahan perii sekä Neljä askelta murhaan. 

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Kumman valitsisit -kirjallisuushaaste

Luin tämän haasteen vastauksia ekan kerran Tähän on tultu -blogista, mutta alunperin oli Ranjanin postaus. Kopioin sen sitten itsellenikin, kun kysymykset olivat hyviä😊.

Kumman valitsisit? 

Eläisit fantasiamaailmassa vai romanttisen romaanin maailmassa? 

Ehdottomasti fantasiaromaanissa! Olen suuri fantasian fani ja yliluonnolliset asiat kiehtovat minua. Olisi ihanaa asua puussa, osata taikoa tai olla maailman paras taistelija. Tai sitten olisin se sivuhenkilö, joka kuolee puolessa välissä tai jota kohtaan kaikki tuntevat sympatiaa. Mutta ainakin unelmani olisivat käyneet toteen.

Eläisit lempikirjasi maailmassa vai toisit henkilöhahmon kirjan ulkopuolelle? 

Menisin itse kirjaani sisälle. Lempikirjojeni ympäristöt ovat usein valitettavasti melko ikäviä, mutta en myöskään haluaisi tuoda henkilöhahmoja nykymaailmaan, joten valitsen ensimmäisen.

Lukisit pelkästään uusia kirjoja vai lukisit kirjoja uudelleen? 

Kyllä minun sydämeni vuotaisi verta, jos joutuisin oikein hyvän kirjan luettuani toteamaan, etten voi ikinä sitä lukea uudestaan. Silti valitsen uusien kirjojen lukemisen, koska haluan aina lukea uusia kirjoja. Kuten sanottua, parhaatkin kirjat voivat jossain vaiheessa kyllästyttää.

Omistaisit signeeratun teoksen vai ensipainoksen? 

Signeerattu teos. Kirjailijan kädenjälki kirjaimellisesti korostuisi, ja tuo signeeraus nostaisi varmasti omalla kohdallani kirjan tunnearvoa.

Omistaisit pelkkiä kovakantisia kirjoja vai pokkareita? 

Suomessa on saatavilla valitettavan vähän jättipokkareita, joita olisi yhtä hyvä lukea kuin kovakantisia ja hinta olisi halvempi. Tässä kohdassa valitsisin pokkarit. Mutta jättipokkarit eivät ole vaihtoehto, kun niitä ei kerran ole, joten sanon kovakantiset. Ne ovat helpompia lukea ja miellyttävät enemmän omaa silmää.

Kävisit vain kirjastoissa vai vain kirjakaupoissa? 

Kyllä minä kävisin kirjastoissa. Pelkissä kirjakaupoissa käynti kävisi nopeasti lompakon päälle, kun tulee luettua pari kirjaa viikossa. Lisäksi kirjastoissa on oma erityinen rauhallinen tunnelmansa, varsinkin kun lähikirjastosta tietää kaiken: kirjojen paikat ja kirjastonhoitajat, mutta silti voi aina oppia jotain uutta!

Polttaisit lempikirjasi vai antaisit lempihahmoni kuolla? 

Antaisin lempihahmoni kuolla. Kirjan polttaminen tuntuu absurdilta ja väärältä. Ei, ei, ei.

Lukisit vain itsenäisiä teoksia vai pelkästään sarjoja? 

Onpa paha. Pidän molemmista niin paljon! Useammin kuitenkin toivon yksittäiselle teokselle jatko-osaa kuin jätän sarjan kesken, niin valitsen sarjat.

Lukisit vain paperikirjoja vai e-kirjoja? 

Paperikirjoja totta kai! Rakastan kirjojen tuoksua, sivujen hypistelyä ja kirjan painoa sylissä. On myös ihana tunne, kun kirja loppuu ja saa painaa kannen kiinni (tai joutuu, ihan miten vain). Ruudun tuijottaminen on jo valmiiksi iso ongelma, niin senkin kannalta paperikirjojen lukeminen on silmille ja aivoille parempi vaihtoehto.

Kiitos näistä kysymyksistä hänelle, joka ne sitten keksikin. Niihin oli kivaa miettiä vastauksia!

juuliska

Kulttuuri Kirjat