Kirjavinkki: Emmy Abrahamson, Kuinka-trilogia

Viimeiset pari päivää ovat kuluneet pahanlaatuisessa flunssassa sängyssä kahden peiton alla, jolloin ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin nukkua, katsella sarjoja, kuunnella musiikkia ja tietysti, mikä tärkeintä, lukea kirjoja. Alkuviikosta, kun olin vielä terveenä, mukaani kirjastosta tarttuivat Emmy Abrahamsonin viime kesänä luetun Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista -teoksen itsenäiset jatko-osat. Vinkkaan nyt koko trilogian sitten samalla kertaa.

Ensimmäinen osa: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista on Abrahamsonin omaan erikoiseen rakkaustarinaansa perustuva kertomus Juliasta, joka on totaalisen tylsistynyt elämäänsä englanninopettajana. Kunnes puistossa penkille hänen viereensä istahtaa koditon Ben, joka kaikista puutteistaan huolimatta tuo iloa Julian elämään. Voiko heidän rakkautensa kestää? Pieni spoilaus: kyllä voi. Tämä oli NIIN ihana, pidin kovasti. Hervottoman hauska ja älyttömän suloinen. Varsinkin kun tietää, että muutamia yksityiskohtia pois karsittaessa tarina on totta. Ihmeitä tapahtuu! Ehdottomasti paras osa trilogiasta. 4/5⭐

On ollut vähän kiireitä. Heitin onnistuneen keikan Lundissa ja vähemmän onnistuneen yhdessä firmassa, jonne olisi mieluummin haluttu sama taikuri kuin viime vuonna. Sitten lähdin maalle, koska ajattelin, että se voisi olla terveellistä. Mutta päädyin nukkumaan hiirenpesässä ja istumaan sohvalle, joka oli täynnä klapeja. Todella outoa. Sen jälkeen matkustin Venäjälle, koska olin saanut kutsun stand up -kisoihin, mutta villakoira puraisi minua käteen. Ja menin käymään baletissa ja olin vähällä jäädä kuorma-auton alle. Mitä olin oikeastaan toivonut, mutta sen sijaan sain hirveät haukut. Enkä pysty nukkumaan, ja autoni tööttää joka kerta kun käännän rattia. Miten sellainen voi olla edes mahdollista?

– Maja, Kuinka menestyä hullujenhuoneella

Toinen osa: Kuinka menestyä hullujenhuoneella on myös löyhästi kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos. Maja on stand up -koomikko, jolla ei mene kovinkaan hyvin niin uransa kuin pääkoppansakaan kanssa. Minkä vuoksi poliisit hakevat hänet suljetulle. Tämä kirja ei oikein uponnut minulle ja oli melkoinen pettymys. En pitänyt kirjan huumorista, enkä muutenkaan teoksesta kovinkaan paljon. Ymmärrän, että aiheen todenmukainen kuvailu on tärkeää ja meno sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla kirjaimellisesti hullua, mutta Julian näkökulma oli liian, no, liikaa. Mutta tuosta valitsemastani lainauksesta pidin. 1/5⭐

Kreeta Thunberg😂

Kolmas osa: Kuinka risteillä ja lentää yli laidan kertoo Jacqueline Coco Marilyn Åbergista, joka lähtee äitinsä kanssa (kiitos julkkisnimistä, äiti) risteilylle Kreikan saaristoon. Matkalla on kaksi tarkoitusta: lähentyä äidin kanssa ja löytää tälle miesystävä. Se ei kuitenkaan ole sen helpommin sanottu kuin tehtykään. Katastrofi on valmis. Kirja ei onneksi ollut täysi katastrofi, mutta lähellä käytiin pari kertaa. En tiedä, mikä näissä jatko-osissa oikein oli, kun en löytänyt yhtään sitä samaa, mitä ensimmäisestä osasta. Huumori oli tässäkin ihan omissä sfääreissään, jossain oman tajuamiseni ulkopuolella, kun kaikissa kanssamatkustajissa oli jotain vikaa eikä se uponnut minuun. Viimeisten kymmenen sivun takia tämä kannatti kuitenkin lukea, sillä ne olivat todella hyvät. Ja muutenkin kyllä kirjaan kätkeytyi tärkeitä viestejä, ne olivat vain hyvin piilossa. 2/5⭐

Jos Audrey olisi taulu, hän olisi värikäs, kiehtova ja kaoottinen Jackson Pollockin teos, kun taas minä olisin jonkun nelivuotiaan tekemä harmaasävyinen vesivärimaalaus: muodoton, tylsä, vähän kupruinen ja helposti unohtuva. Kun olin nuorempi, äiti tapasi sanoa että ”Jackiella on grönlantilainen persoonallisuus” – – Ja minulle on ihan ookoo olla Grönlanti, koska kaikki eivät voi olla Meksikoja.

– Jacqueline, Kuinka risteillä ja lentää yli laidan

Yhteenvetona siis: suosittelen ehdottomasti luettavaksi Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista, muita osia en niinkään, mutta jos kiinnostus heräsi, niin toivottavasti pidät. Järjestyksellä ei ole väliä, itsenäisiä teoksia kaikki. Mainittakoon vielä kansien hurmaava kuvitus, joka on eloisa ja pastellivärien sävyttämä.

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Kirjavinkki: Karen M. McManus, Yksi meistä -trilogia

Asiat muuttuvat pahemmiksi, ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi.

– Cooperin mummo, Yksi meistä valehtelee

Hohhoijaa, siltä se kyllä tuntuukin. Viimeksi hehkutin lämpimiä ilmoja ja kevään tuloa, mutta tänä aamuna hupsista: ulkona olikin tullut 15 senttiä lunta. No ei mahda mitään, kyllä nuo kelit sitten pikkuhiljaa paranevat. Tällä viikolla olen lukenut hehkutetun Karen McManuksen Yksi meistä -trilogian, jonka kolmas ja sarjan päättävä osa ilmestyi aivan hetki sitten, joten säästelin koko pakettia sitten yhteen nippuun.

Ensimmäinen osa: Yksi meistä valehtelee alkaa jälki-istunnosta, johon saapuu viisi ihmistä samasta kummallisesta syystä, mutta vain neljä pääsee elävänä pois. Mitä viidennelle tapahtui? Mitä salaisuuksia neljällä muulla on? Kuka on valmis murhaamaan, jotta ei paljastuisi? Sanon heti kättelyssä, että mielestäni avausosa on trilogian paras. Se on nerokkaasti rakennettu, sillä en olisi ikinä arvannut murhaajaa, vaikka se on aivan ilmiselvästi nähtävillä koko ajan. Kaikki palapelin palaset on annettu lukijalle, mutta kukapa niitä osaisi yhdistää? En minä ainakaan. Henkilöhahmot ovat hurmaavia, heidän välilleen muodostuu siteitä, vaikka jokaisen takaraivossa jyskyttääkin jatkuvasti ajatus: Yksi meistä valehtelee”. 4.5/5 ⭐

Toinen osa: Yksi meistä on seuraavassa uusi peli on avattu. Jos et halua, että totuus paljastuu, valitse AINA tehtävä. Mutta onko se yhtään turvallisempi vaihtoehto? Kuka kolmesta avainhenkilöstä lopulta ratkaisee pelin? Mielestäni tämä keskimmäinen oli tylsin. Jännityksen luonnissa ei ollut minusta onnistuttu lainkaan yhtä hyvin kuin ensimmäisessä ja varsinainen juttukin tapahtuu vasta sivun 200 kohdilla. Uusi kolmikko on kirjassa pääosassa ja seikkailee alkuperäisten henkilöiden kanssa, mikä oli mielestäni hyvä idea ja toimii. Olen joskus sanonut, että pidän eri henkilöiden välisistä luvuista ja se selkeyttää myös näitä trillereitä. 3/5 ⭐

Ihmiset ovat ennalta arvaamattomia. He ovat täynnä yllätyksiä silloinkin, kun kuvittelee tuntevansa heidät.

– Maeve, Yksi meistä on palannut

Kolmas osa: Yksi meistä on palannut on todellakin tehnyt paluun. Sarja kolmen vuoden tauon jälkeen (alkuperäisissä julkaisuajankohdissa), kaikki henkilöt yhtenä tiiminä Murhakerhon muodossa, vanhat rikolliset sekä uusi ja viimeinen kiero peli, jossa on vain yksi sääntö: harjoitus tekee mestarin. McManus paransi loppua kohti, mikä oli helpotus, sillä olisi ollut ikävää, jos tästä olisi jäänyt huono maku suuhun. Onneksi ei. Tämä oli hyvin tehty, vaikka yhdisteltäviä pisteitä oli siellä täällä ja punaisia lankoja miljoona. Erityisesti takaumat pistivät pakkaa sekaisin, mutta myös täydensivät kirjaa kivasti. Uskon päähenkilöiden suuren määrän olleen iso tekijä sekavuudessa. Hyvä päätösosa kuitenkin, ihmissuhdekuviot tuli pitkälti selvitettyä ja loppu oli kaunis. Juuri sellainen ihanan suloinen, mutta samalla syvällinen ihmisen yksinolo: kirkas ilta ja nuotio. Tykkään! 4/5 ⭐

Kannattaa myös lukea McManuksen yksittäiset suomennokset: Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Kolme pahan perii sekä Neljä askelta murhaan. 

juuliska

Kulttuuri Kirjat