Kumman valitsisit -kirjallisuushaaste

Luin tämän haasteen vastauksia ekan kerran Tähän on tultu -blogista, mutta alunperin oli Ranjanin postaus. Kopioin sen sitten itsellenikin, kun kysymykset olivat hyviä😊.

Kumman valitsisit? 

Eläisit fantasiamaailmassa vai romanttisen romaanin maailmassa? 

Ehdottomasti fantasiaromaanissa! Olen suuri fantasian fani ja yliluonnolliset asiat kiehtovat minua. Olisi ihanaa asua puussa, osata taikoa tai olla maailman paras taistelija. Tai sitten olisin se sivuhenkilö, joka kuolee puolessa välissä tai jota kohtaan kaikki tuntevat sympatiaa. Mutta ainakin unelmani olisivat käyneet toteen.

Eläisit lempikirjasi maailmassa vai toisit henkilöhahmon kirjan ulkopuolelle? 

Menisin itse kirjaani sisälle. Lempikirjojeni ympäristöt ovat usein valitettavasti melko ikäviä, mutta en myöskään haluaisi tuoda henkilöhahmoja nykymaailmaan, joten valitsen ensimmäisen.

Lukisit pelkästään uusia kirjoja vai lukisit kirjoja uudelleen? 

Kyllä minun sydämeni vuotaisi verta, jos joutuisin oikein hyvän kirjan luettuani toteamaan, etten voi ikinä sitä lukea uudestaan. Silti valitsen uusien kirjojen lukemisen, koska haluan aina lukea uusia kirjoja. Kuten sanottua, parhaatkin kirjat voivat jossain vaiheessa kyllästyttää.

Omistaisit signeeratun teoksen vai ensipainoksen? 

Signeerattu teos. Kirjailijan kädenjälki kirjaimellisesti korostuisi, ja tuo signeeraus nostaisi varmasti omalla kohdallani kirjan tunnearvoa.

Omistaisit pelkkiä kovakantisia kirjoja vai pokkareita? 

Suomessa on saatavilla valitettavan vähän jättipokkareita, joita olisi yhtä hyvä lukea kuin kovakantisia ja hinta olisi halvempi. Tässä kohdassa valitsisin pokkarit. Mutta jättipokkarit eivät ole vaihtoehto, kun niitä ei kerran ole, joten sanon kovakantiset. Ne ovat helpompia lukea ja miellyttävät enemmän omaa silmää.

Kävisit vain kirjastoissa vai vain kirjakaupoissa? 

Kyllä minä kävisin kirjastoissa. Pelkissä kirjakaupoissa käynti kävisi nopeasti lompakon päälle, kun tulee luettua pari kirjaa viikossa. Lisäksi kirjastoissa on oma erityinen rauhallinen tunnelmansa, varsinkin kun lähikirjastosta tietää kaiken: kirjojen paikat ja kirjastonhoitajat, mutta silti voi aina oppia jotain uutta!

Polttaisit lempikirjasi vai antaisit lempihahmoni kuolla? 

Antaisin lempihahmoni kuolla. Kirjan polttaminen tuntuu absurdilta ja väärältä. Ei, ei, ei.

Lukisit vain itsenäisiä teoksia vai pelkästään sarjoja? 

Onpa paha. Pidän molemmista niin paljon! Useammin kuitenkin toivon yksittäiselle teokselle jatko-osaa kuin jätän sarjan kesken, niin valitsen sarjat.

Lukisit vain paperikirjoja vai e-kirjoja? 

Paperikirjoja totta kai! Rakastan kirjojen tuoksua, sivujen hypistelyä ja kirjan painoa sylissä. On myös ihana tunne, kun kirja loppuu ja saa painaa kannen kiinni (tai joutuu, ihan miten vain). Ruudun tuijottaminen on jo valmiiksi iso ongelma, niin senkin kannalta paperikirjojen lukeminen on silmille ja aivoille parempi vaihtoehto.

Kiitos näistä kysymyksistä hänelle, joka ne sitten keksikin. Niihin oli kivaa miettiä vastauksia!

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Kirjavinkki: Simon James Green, Heartbreak boys

On raskasta teeskennellä koko ajan että kaikki on hienosti. Sen takia kannattaa etsiä rinnalleen joku joka näkee sen kaiken siellä takana ja silti haluaa pysyä siinä.

– Nate

Kaksi poikaa, yksi kesä. Ei niin hyvä juttu kuin miltä aluksi vaikuttaa, sillä kahden pojan poikaystävät ovat juuri jättäneet heidät ja ruvenneet seurustelemaan. Lisäksi nuo kaksi poikaa ovat ex-bestikset, joiden välit menivät poikki vuosia sitten. Sattumien – tai kohtalon – kautta he päätyvät kuitenkin yhteiselle road tripille koko kesäksi kahden vanhemman, yhden pikkusiskon ja yhden hullun frendin kanssa tarkoituksenaan kostaa entisille poikakavereilleen. Kosto on kirjaimellisesti suloisempi kuin koskaan!

Nyt on ehkä hieman aikaista romanttisten kesäkomedioiden lukuun, mutta mitä siitä. Niin kuin kuvasta näkyy, aurinko on tällä viikolla hieman paistanut, linnut ovat laulaneet ja pari kertaa on saanut pitää kevyttä tuulitakkia päällä paksun talvitakin sijaan. Täällä siis odotellaan jo innoissaan kesää, joten tämä tarttui kirjaston hyllystä uutuutena mukaan.

Varoitus: älä lue tätä kirjaa julkisella paikalla. Tai ainakaan minun ei kannata lukea, sillä nauroin kippurassa joka toisen sivun kohdalla. Aloin jo jossain vaiheessa miettiä, että onko minulla tosiaan näin huono huumorintaju, mutta kun nauramisen on jo kerran aloittanut, sitä on vaikea lopettaa.

Heartbreak boys oli ihana ja hauska. Todella söpö ja romanttinen, mutta rivien välissä käsiteltiin tärkeitä teemoja: oman itsensä ilmaisua, erosta selviämistä ja ystävyyttä. Hyvin mielenkiintoisessa osassa olivat myös poikien vanhemmat, Naten äiti ja isä sekä Jackin äiti. Harmittavan pieni rooli heillä oli, joskin mielestäni erittäin tärkeä. Olisin halunnut tietää heistä enemmän. Pidin kirjan alkuasetelmasta, jossa molemmilla pojilla oli jo poikaystävät, koska useimmissa ya-kirjoissa näin ei ole. Tarina ei yleensä lähde tästä liikkeelle, joten vaihtelu virkistää.

Kesää odotellessa, lämminhenkisiä kirjoja lukiessa

juuliska

Kulttuuri Kirjat