Elämän ottaminen uudelleen haltuun muistuttaa hukkumista. Muut viskovat veteen pelastusrenkaita ja köysiä, mutta ne eivät riitä, ja kun vuorovesivirtaus tarraa nilkasta, voi vain ihmetellä miksi kuvitteli pärjäävänsä syvässä päässä, kun hädin tuskin kykenee räpiköimään matalikossa.

Enchanted haluaa laulajaksi. Hän saa siihen tilaisuuden kuuluisan Korey Fieldsin kiinnostuttua hänen kyvyistään kykykilpailussa (jonka tuomarit eivät päästäneet häntä jatkoon, koska hän ei laulanut Beyoncea). Enchanted tuntee unelmiensa täyttyneen: hän saa laulaa studiossa, kiertää maata ja tämän hetken kuumin artisti on kiinnostunut hänestä, monessakin mielessä. Vähän liiankin kiinnostunut. Nyt Korey Fields on kuitenkin kuollut. Kuka hänet tappoi?

Järisyttävän hyvä. Aivan järisyttävän hyvä! Lukiessasi tätä kirjaa et enää itsekään tiedä, mitä ja ketä sinun pitäisi uskoa, eikä sinulla varmasti ole hajuakaan, kuka murhaaja on. Itseni täytyi ainakin kirjan laskettuani hengitellä hieman ja katsella ympärilleni että kuka, mitä, missä.

Kirja ei ole vain murhamysteeri. Se kertoo tyttöjen, erityisesti mustien tyttöjen kaltoinkohtelusta. Välillä teki mieli hypätä teokseen sisään ja huutaa kaikille niille, jotka eivät usko nuoren naisen sanaa rikkaita miehiä vastaan. Koska vielä tänäkin päivänä maailma on hävettävän epätasa-arvoinen. Monet ihmiset, kuten kirjan ”pahis” Korey Fields, tekevät maailmasta muka omansa. Ja monet ihmiset antavat sen olla, vaikka eivät haluaisikaan antaa. Sitten on niitä, jotka taistelevat vastaan ja haluavat auttaa. Onneksi on. Meidän kaikkien pitäisi kuulua heihin.

juuliska