Sadie on rahaton näyttelijä, joka kaipaisi kunnollista työkeikkaa. Sitten hänelle lähetetään kutsu murhamysteeripeliin näyttelijäksi, josta olisi mahdollisuus saada muhkea palkkio. Niinpä nuori näyttelijätär pakkaa kamansa ja lähtee syrjäseudulla sijaitsevaan kartanoon esittämään juhlavierasta. Vanha kartano alkaa kuitenkin pian tuntumaan salaisuuksia kätkevältä kummitustalolta. Kun yksi vieraskin katoaa, alkaa mietityttää, onko leikkimielinen peli muuttunutkin todeksi?

50  sivua…100…175…260…luin tämän kirjan päivässä melkein  yhdeltä istumalta, niin koukuttava se oli! Kyseessä ei niinkään ole murhamysteeri vaan enemmänkin perheen sotkujen selvittely. Varoitus! Minun aivoni ainakin menivät solmuun ja olivat räjähtämispisteessä kaikkien monimitkaisten kuvioiden jälkeen.

Kirjassa on lukuja Sadiesta sekä Bethistä, sekä tuntemattoman naisen mielenliikkeistä, jonka henkilöllisyys selviää ajan mittaan. Kaikki etenee sulavasti, ja juoni on punottu taitavasti. Agatha Christiemäisesti, melkeinpä. Erittäin lämpimästi suosittelen kaikille mysteereistä kinnostuneille!

Kun menetettävää ei ole, on kaikki voitettavissa.

Ricky ”Aave” Mendoza on entinen narkkari, joka avaa nykyään kassakaappeja huumepoliiseille. Tällä kertaa hän aikoo vetää rahaa välistä, jotta voisi auttaa läheisiään ja edes yrittää hyvittää menneisyyden pahuudet. Rudy ”Rillipää” Reyes on yhden Los Angelesin suurimman huumepomon palveluksessa, ja saa tehtäväkseen ottaa kiinni Aaveeksi kutsutun kassakaappimurtajan. Ajojahti on alkanut.

Tunnustan, etten odottanut tältä kirjalta hirveästi. Mutta se yllättikin todella positiivisesti ja oli syvällisempi kuin luulin. Se oli täynnä mietteitä ihmisyydestä, ja monet lauseet tulee varmasti kirjoitettua ylös. Teos ei todellakaan ollut tarkka kuvaus huumeiden käytöstä tai vauhdikkaista tilanteista. Kaikki tapahtui yllättävän rauhallisesti, mutta Gattis on onnistunut kirjoittamaan kaiken niin, että jännitys oikein väreilee ilmassa.

Päähenkilöt ovat sympaattisia ja hyväsydämisiä, vaikka myöntävätkin tehneensä matkan varrella paljon pahaa. Jotain olisi voinut valita toisin, mutta ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Mukana on tietysti myös kovaakin kovempia gangstereita, mutta kuten yleensäkin kirjan ollessa kirjoitettu rikollisen näkökulmasta, emme voi oikein syyttääkään heitä heidän elämänpolustaan.

Kirjan loppu tuli yllätyksenä. Ajattelin kaiken päättyvän samalla tavlla kuin Rillipääkin ajatteli. Tämä kirja toden totta yllätti!