J

Äh äh äh,

tietenkin kaikista ihmisistä ihastuin sinuun, enkä esimerkiksi ikäisiini kesätyöntekijä työkavereihini. Ja ihan yhtä tietenkin törmään sinuun pitkin taloa, ja sanot aina jotain nokkelaa tai ystävällistä, johon en osaa vastata kuin jäisesti. Hississä: ” Hei Henni, minne tänään ajellaan? Huipulle asti?” Minä: ” Mitä? Kakkoseen.” ja jotain vinkunaa vaikeasta työtapauksesta. Eikö tää oisi ollut se hetki, jolloin oisin ehkäpä voinut sanoa jotain tosi herttaista tai hauskaa tai mitä tahansa muuta kuin nuivaa! Ja mitä sekin nyt oli! Kysyit onko minulla lapsia tai ovatko ne suunnitelmissa! Hei häh! Olen 22 vuotias opiskelija. Jotenkin kuvittelen sinunkin olevan jollain ujolla tavalla kiinnostunut, tulet aina juttelemaan sopivissa tilanteissa, vaikka ettehän te koskaan, siis koskaan puhu sihteereille. Ja vielä päälle kaikki ne juorut, että sinulla olisi haku päällä. Tai sitten olen sekoamassa, ja totaali itsekeskeinen paska, joka kuvittelee kaikkien kiinnostuvan itsestään.

Tietäisitpä vaan, etten oikeasti ole näin nuiva tai jäinen. Olen vaan niin järkyttävän ihastunut, etten melkein kuule mitä minulle sanot, kun keskityn hengittämiseen ja itseni tyynenä pitämiseen. Huh. Olen töissäkin niin läpinäkyvä, ja puhun sinusta ja sanomistasi asioista jatkuvasti. Miksi luulet minun käyvän niin usein alakerrassa? Mennäänkö hei työkaveruudesta ja kymmenen vuoden ikäerosta huolimatta kävelylle ja  juomaaan lasit viiniä? Olet niin kiinnostava, hurjan intensiivinen jotenkin, ja haluiaisin tutustua. Ehkä sitten syyskuussa minun vaihtaessa yksikköä?