Katoamista, eksymistä

Kulta,

Me ei voida luovuttaa tähän. Tämä kaikki ei vaan ollut vielä tässä! Se hetki, jolloin tietää, että on pakko lopettaa eikä ole enää järkeä pyristellä, ei vaan ole tullut vielä. Ainakaan mulle, ja toivon aivan mielettömän paljon, ettei sullekaan. Voi vitsi, toivottavasti ei.  Toivottavasti et ole kokonaan luopunut siitä tulevaisuuden näkymästä, jonka minä hitaampana olen vasta ottanut omakseni. En halua luopua tästä, ollaan niin hienoja yhdessä, uskallan sun kanssa niin paljon enemmän. Miten niin et olisi tarpeeksi hyvä silloin mulle? Ja voi toivottavasti voin luottaa sun kanssa jaksavan taistella ja painaa tän ohi ja eteenpäin. Yritän antaa sulle nyt tilaa, en kuitenkaan saa sua vähentämään työmäärääkään, mutta teen, mitä pystyn, ja toivon, että teet tarvittaessa mulle saman. Tuli mieleen se yks Egotripin kappale, rakkaani, jota niin repeatilla kuuntelin joskus lukion ihmissuhdetuskissa. Ei lopeteta tätä.

Sinulla on rakkaani kiviä sydämelläsi
Sinulla on rakkaani kiviä sydämelläsi

Jos tahdot minä nostan ne
minä nostan ne sieltä
Vien kauas ja hautaan
sinne missä et kulkisikaan

Sinulla on rakkaani harso silmiesi eessä
Sinulla on rakkaani harso silmiesi eessä

Jos tahdot minä nostan ne
minä nostan ne sieltä
Vien kauas ja hautaan
sinne missä et kulkisikaan

Anna minä nostan sen
minä nostan sen siitä
Vien kauas ja varmaa on
ettet löydä sitä