Hei, mistä kaikki tää haikeus?

Ihan kuin päivä päivältä jokin sellainen marraskuun tulemiseen liittyvä tunne, melankolia ja surumielisyys tulisi kokoajan lähemmäksi. Juuri niinkuin tämän vuoden Rakkautta&Anarkiaa julisteessa! Ihan kuin joku tai jokin tuijottaisi olan yli hapuillen samalla hiuksiani ja niskaani. Saan toistuvasti täysin irrationaalisia pelkotiloja, ja luulen olevani jotenkin harhainen. Kuvittelin nähneeni toisen ihmisen heijastuksen ikkunassa omani vieressä, ja yöllä unen rajamailla luulin jonkun ahdistavan kiivenneen palotikkaita ylös koputtelemaan ikkunaan. Nämä päivät ovat juuri sellaista kummallista taka-alalla pälyilevää alakuloa. Selkeästi olen viettänyt liian monia tunteja töissä tuijottaen meidän dos-järjestelmää, kun mielikuvana tuli mieleen: Jos mieleni olisi koneen näyttö, tuo tunne, josta en ihan saa kiinni, olisi alakulmaan välillä vilkkumaan tuleva ALERT-teksti, joka kuitenkin häviäisi, kun siihen täsmentää katseen.

Lisäksi olen aika vakuuttunut sattuneeni siihen kahteen prosenttiin, jotka tulevat raskaaksi huolimatta oikein käytetyistä kondomeista. Ja tietenkin, vaikka paraneva haava eivätkä tikit selässäni enää edes kipuile, nostan esiin sairaita mielikuvia, joissa aloitan syöpähoidot, menetän hiukseni ja samalla varaan aikaa YTHS:lle aborttiin. Jossa sairaanhoitaja kysyy, miksen tehnyt mitään terapian katkeamiselle ja pitää samaan putkeen puhuttelun: ”Mutta muista, että kyllä kondomi on ainoa ehkäisyväline joka suojaa taudeilta!” Alkaispa ne menkat jo pliis pliis pliis, ne on jo viikon myöhässä.

Jotenkin kaikki tää – itkeskelevä työkaveri ja yksi masentunut rakas työkaveri. Loppuvat työsopimukset ja kaikki noi tenttikirjat, kaikki nää tunnit töissä, kaikki ne tunnit Kaisa-talon nojatuoleilla. Hajonnut läppäri, tyhjät viinipullot (13 kpl) keittokomeron lattialla, pesemättömät pyykit. Mäkkärin Ronald McDonald -kodin mainos bussipysäkillä nosti kyyneleet silmiin heti, kuten myös kaikki vähänkään haikeat tai melankoliset muistot. Sekä kaupasta loppuneet nektariinit. Sekä yksi jonnekin hävinnyt kaveri, johon en uskalla ottaa yhteyttä, yksi jonka olen laiminlyönyt ja yksi, jonka jaksaminen huolestuttaa. Miehet, etenkin tää yksi nykyinen hämmentäjä, ja nää muutamat entiset, joiden kanssa typeryyttäni juttelin. V muuttaa yhteen tytön kanssa, jonka kanssa petti tyttöystäväänsä, ennen kuin tavattiin, ja yksi lounas onnistuu palauttamaan sen ihan saman katkeransulosen haikeuden ja kauneuden jota silloin Köpiksessä oli. I pyytää vieläkin treffeille, koska ”tykkään vieläkin susta”, ja panee samalla niitä ihan samoja 93-syntyneitä, joita minulle kertoi niin halveksivansa ja vihaavansa niiden ”tyhmyyden ja helppouden” takia. J, en usko, että olisit lopettanut täällä käymisen, ja tiedät ihan hyvin itekin, miten ristiriitaiset fiilikset mulla on. Näytit tänään töissä tosi hyvältä, ja mietin, miten onnekas oonkaan, että oot mulle näin hieno ja upea, mutta miten paskaksi mä välillä tunnen itseni.En oo jutellu äitin kanssa kahteen viikkoon, ikävä sitä.

Tekisi mieli ostaa lennot minne vaan. Ja se raskaustesti.

Voi paska.