J, mikset sä ole vielä tullut tänne? Oot tunnin myöhässä, etkä ilmoittanut mitään. Kiitti ja moi, ärsyttää. Avaan nyt viinipullon, annan sulle puol tuntia, ja jos susta ei kuulu, lähen kavereiden luo Töölöseen. Enkä näköjään voi laittaa sulle viestiä, että missä viivyt. Aaa! Nyt soitat!
Hei J,
Olet niin uskomattoman lempeä, ja niin uskomattoman ihastunut minuun, mitä tapahtui?
Luulen, etten osaa ajatella mitään selkeästi tuon sinun ja I:n välisen kontrastin takia, ero on oikeasti, ja hyvä niin, valovuosien mittainen. Ensimmäisen kerran, kun harrastimme seksiä täällä luonani, pyysit minua katsomaan silmiisi ja rauhoittumaan, ja jotenkin niin luontevasti sanoit: ”Sä olet niin täydellinen siinä, ihan käsittämättömän kaunis. ” Kuin kaikessa suoruudessaan ja karuudessaan I:n kanssa ainoat asiat, joita sain kuulla, olivat tasoa: ”Mmm taidat tykätä, kun sut otetaan ja kovaa, oikea pikku lutka.” Voi luoja, miten jotenkin karseaa ja järkkyä koko tuon suhteen kontekstiin laitettuna. Olen sinulle tästä vähän kierrellen lyhyesti maininnutkin, ymmärrätkin varmaan, miksi kaikki vilpittömätkin kauniit sanat, paijaukset ja tuntuu niin kummalliselta. Ja toisaalta niin luontevilta! Vaikken niitä osaakaan ottaa vastaan.
Ei niin, että kaikki poikaystäväni olisivat olleet yhtä kusipäitä, minua on kohdeltu yleisesti todella hyvin parisuhteissa, jos nyt unohdetaan tämä edellinen. Toisaalta haluaisin kertoa sinulle kaiken koko irvokkuudessaan, ja tiedän jo valmiiksi sinun silloin kuuntelevan minua juuri oikealla tavalla. Toisaalta jo nyt totesit minulle tiistai-iltana, ettet saa minusta niin mitään ”varoitusmerkkejä”, jotta haluaisit jarruttaa tunteitasi, ja lähinnä hoet itsellesi: ”hei töllö, älä vahingossakaan satuta tuota naista mitenkään.” Haluaisin puhua tilanteestani, mutten halua, että alat ajattelemaan minua yhtään hauraampana tai särkyvänä. Ja toisaalta itseänikin pelottaa vieläkin se oma taantumukseni I:n kanssa, en ehkä halua sinulle esitellä, minne olen pystynyt vajoamaan.
Toisaalta tunnut tietävän ihan ilmankin. Sinulla on aivan käsittämätön kyky lukea ja tulkita ihmisiä, siis aivan uskomaton. Niinkuin itsekin sen tiedät, kiitos ”harrastelemasi” tutkimuksen ja psykologian. Sekin on ehkä vähän pelottavaa, mutta toisaalta helpottavaa, sillä tiedän, etten todellakaan pysty sinulle esittämään yhtään mitään. Olet tähän mennessä nähnyt jokaisesta yrityksestä suoraan läpi, ja vastaavasti minä olen nolostunut kiinni jäämisestäni. Ja pidät minusta vielä kokoajan enemmän! Häh.
Ja hei? Tämä naurattaa mua ihan hirveästi, ja toisaalta ehkä vähän ahdistaa, mutta toisaalta no miksi ei! Toisilla treffeillämme kysyit, tulisinko ensi vuoden kesänä kanssasi kiertämään Itä-Eurooppaa, hah, taisin ahdistua aika paljon, mutta vastasin kuitenkin, että no miksi ei. Mitä nyt, no, kolmansilla treffeillä minun maatessani alasti vieressäsi laskemassa asuntoni neliövuokraa (23 e/neliö/kk voi ahdistus, se on kahden tunnin palkka!), ilmoitit täysin luontevasi ja matter-of-fact -kommenttina, että ”no loppuvuodesta voisitkin säästää ne rahat, jos muuttaisit luokseni.” Taidat olla rakastunut!
Voi luoja, tää on niin tätä mun kanssa, tietenkin kysyn kokoajan kysymystä muodossa ”miten sinä voit pitää minusta näin paljon?” kun pitäisi keskittyä taas siihen, kuinka paljon minä mahdollisesti sinusta pidän. Paljon, mutta en toisaalta halua seurustellakaan, kanssasi se tuntuisi niin vakavalta. Heti lähdettyäsi minulla on kuitenkin ikävä seuraasi.
Mutta miten oikeasti saisimme elämämme yhteen? Olet valmistunut, alasi halutuin huipputekijä ja palkkasi jotain käsittämättömän suurta, 30-vuotias, etsit elämän kumppania (enkö minä tee niin? Ei hajua..), ystäväsi ovat saman ikäisiä, vietät käytännössä kaiken vapaa-aikasi töissä. Toisaalta työsi tekee niin hullun paljon hyvää, että ymmärrän sen, ja arvostan aivan valtavasti omistautuneisuuttasi, ja se on mielestäni aivan mielettömän kuumaa. Toisaalta olet niin kummallinen! Ja hei, vaikka teit selväksi, ettet tätä faktaa arvosta lainkaan, mutta älykkyysosamääräsi on yli 180. Huh, siis mitä? Ja haluat viettää kaiken liikenevän aikasi kanssani? Minä kun taas olen hajamielinen, köyhä opiskelija, joka ei eläessään ole palauttanut koulukirjoja ajoissa, ja maksaa köyhyydestä huolimatta kalliita sakkoja. Ryyppään arkisin, en opiskele läheskään yhtä ahkerasti kuin käyn töissä, ja tykkään välillä viettää muutamia öitä kuussa vanhemillani oman kotini sijaan. Juon liikaa ja humalahakuisesti. Välillä unohdan maksaa laskut, vaikka tilillä olisikin rahaa, ja silloin kun sitä ei ole, on aina varaa ostaa uusi kynsilakka, viinipullo tai kallista juustoa. Vaikka se lasku olisi taas avaamatta.
http://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE
Hah, ja niinkuin itsekin sanoit minulle aamulla, tietenkin tämä on lempikappaleeni! Olen vain just niin daiju romantikko, että pelkään alkavani uskoa, että tämä on nyt SE. Mistä sen tietää, jos niin on? Tai jos ei ole? Häh?